Jokainen äiti Ukrainassa toivoo, että taivas pysyisi rauhallisena. Ukrainassa vanhemmat kasvattavat lapsiaan droonien, rakettien ja pommitusten alla. Fida tukee kriisin keskellä eläviä perheitä, jotta he jaksaisivat arjessa.
Zaporižžjan suurkaupungin ja sen lähistön kylien siviiliväestö Itä-Ukrainassa elää jatkuvien iskujen kohteena. Tätä artikkelia kirjoittaessa Venäjä on pommittanut Zaporižžjan synnytyssairaalaa.
Vitalii Marchenko, Fidan Zaporižžjan alueen koordinaattori vastaa videopuheluun aamukahvin ääreltä. Hänen kotinsa läheiseen säkökeskukseen on juuri osunut drooni.
Vitalii on aviomies ja kolmen pienen pojan isä. Hänen vaimonsa ja lapsensa ovat muiden ukrainalaisten lailla joutuneet sopeutumaan uudenlaiseen normaaliin. Joskus ilmahälytykset seuraavat toisiaan taukoamatta. Sireenit soivat, eikä niihin aina ehditä reagoida.
– Kaiken pelon ja stressin keskellä vanhempien on pysyttävä rauhallisina lasten takia, Vitalii kuvaa.
Monet äidit ovat jääneet yksin
Vitalii Marchenko työskentelee Ukrainan helluntaiseurakuntien avustusjärjestössä Edobrossa ja on koordinoinut Fidan apua Zaporižžjan kaupungissa ja läheisessä kylässä.
Hankkeessa on annettu käteisapua perheille, joilla ei ole muuta toimeentuloa. Toinen keskeinen tukimuoto on ollut äitien tukiryhmätoiminta.
Sota kuormittaa erityisesti äitejä, jotka kantavat yksin vastuun perheestä miesten ollessa armeijassa. Monet ovat jääneet yksin menetettyään puolisonsa rintamalla. Lasten harrastukset ovat tauolla, työpaikkoja on menetetty, eikä arki toimi kuten ennen.
Sota kuormittaa erityisesti äitejä, jotka kantavat yksin vastuun perheestä miesten ollessa armeijassa.
Jatkuvien ilmahälytysten vuoksi koulut ja päiväkodit ovat avoinna vain muutaman tunnin aamupäivisin, sillä monista tiloista puuttuvat pommisuojat.
– Poikkeustilassa elävät vanhemmat tarvitsevat kipeästi lepoa ja hetken omaa aikaa. Sodan keskellä se on kuitenkin hyvin vaikeaa, kun energia kuluu päivittäiseen selviytymiseen, Vitalii kuvailee.
”Haluamme vain hiljaisen taivaan päämme ylle”
Kysyimme tukiryhmiin osallistuneilta äideiltä, millaista arki sodan keskellä on.
Sotaleski Julia kuvaa arkeaan näin:
– Meitä on perheessä kaksi: minä ja poikani. Arkeni koostuu työpäivistä, kotitöistä ja pojan läksyissä auttamisesta. Sota vei lapsilta lapsuuden – ja minulta poikani isän. Pelkään lähteä töihin, sillä pommitus voi alkaa milloin tahansa ja poikani jäisi yksin. En voi päästää häntä minnekään yksin. Toivon, että poikani voisi käydä koulua normaalisti, ei etäyhteyksien kautta, ja elää tavallista, rauhallista elämää. Hän tuo minulle iloa ja valoa kaiken keskellä.
Haluaisimme päämme yläpuolelle vain hiljaista taivasta ilman räjähdyksiä ja pommeja.
35-vuotias Olena Zhuk asuu nelivuotiaan lapsensa ja vammaisen isänsä kanssa. Hänen puolisonsa on kadonnut sodassa. Lapsi oli vasta muutaman kuukauden ikäinen sodan alkaessa.
– Pelkään jatkuvasti lapseni puolesta. Sota on vienyt meiltä tulevaisuuden toivon, Olena kertoo.
Hänen ainoa toiveensa on pysäyttävä:
– Haluaisimme päämme yläpuolelle vain hiljaista taivasta ilman räjähdyksiä ja pommeja.
Myös Natalia Kuzenko kasvattaa kahta poikaansa yksin. Hänen miehensä kaatui rintamalla.
– Elämä ei enää tunnu elämältä, vaan siltä, että olemme vain olemassa. Lasten vuoksi on silti pakko jatkaa ja herätä jokaiseen aamuun. Toivon, että pysyisimme yhdessä ja että kaikki apua tarvitsevat saisivat tukea.
Elintärkeät lastenkerhot
Myös lasten sosiaalinen elämä on muuttunut merkittävästi niillä alueilla, joihin iskuja yltää jatkuvasti. Koulujen, päiväkotien ja harrastusten ollessa suurelta osin kiinni lapsilla on vain vähän mahdollisuuksia tavata toisiaan. Myös opetuksen laatu kärsii.
Fidan hanke on toiminut puolentoista vuoden ajan. Tänä aikana yli 1 000 lasta Zaporižžjassa on osallistunut säännöllisiin kerhoihin, joita on järjestetty kaupungin kirjastoissa. Kerhot ovat tarjonneet sodan kauhuja kokeneille lapsille mahdollisuuden käsitellä kokemuksiaan ja leikkiä turvallisessa ympäristössä.
Yhteistyö viranomaisten kanssa on sujunut hyvin, ja palaute on ollut myönteistä. Kerhonohjaajat on koulutettu Fidan psykososiaalisen tuen asiantuntija Heini Sirenin johdolla tarjoamaan lapsille työkaluja muun muassa rauhoittumiseen ja pelkojen käsittelyyn.
– Kerhot ovat olleet lapsille tärkeitä. Osa on ollut mukana alusta asti. Äidit ovat kertoneet, että lapset ovat alkaneet käyttää kerhoissa oppimiaan keinoja myös kotona, esimerkiksi pommihälytysten aikana, Vitalii kertoo.
Äideille kerhot ovat merkinneet hetken hengähdystaukoa ja mahdollisuutta hoitaa esimerkiksi työnhakua.
Teksti: Milka Myllynen ja Kirsi Koski-Kujala
Kuvat: Edobron Zaporižžjan tiimi
