Sina Urmas 
Kosovolainen Ardian Berisha, 26, on yhteisönsä ainoa uskova nuori. Hän kertoo omasta kutsumuksestaan ja siitä, miten suuri muutos romaniyhteisössä on tapahtunut kummien tuella.
”Olen kasvanut Kosovon ashkali-romanien yhteisön parissa. Kosovon pääuskonto on islam ja maassa on hyvin vähän kristittyjä nuoria. Itse olen ainoa kasteella käynyt kristitty nuori naapurustossani.
Rakastan Herraa ja haluan palvella häntä – teen kaiken hänen kunniakseen. Minulla on lahja työskennellä lasten ja nuorten kanssa.
Olen yksinkertainen ihminen, joka rakastaa kansaansa ja haluaa sille parasta. Tulin uskoon 15-vuotiaana. Eräs romaniveli johdatti minut uskon tielle – hän tekee nyt samaa työtä Etelä-Kosovossa.
Toivon talo
Johdan romanien yhteisökeskusta asuinalueellani. Toivon talo -yhteisökeskus perustettiin Fidan kummien tuella yli 10 vuotta sitten.
Keskus vie suuren osan vapaa-ajastani, mutta se on sen arvoista. Olin yhteisökeskuksen ensimmäinen vapaaehtoinen aikoinaan. Meitä oli silloin neljä, mutta muut ovat jo muuttaneet pois paremman toimeentulon perässä. Tämä on Kosovossa yleistä, sillä keskipalkat ovat alhaiset ja työttömyys yleistä. Päätin jäädä tänne, koska uskon, että keskuksella on suuri merkitys yhteisömme tulevaisuudelle.
Haluan auttaa nuoria kasvamaan johtajiksi omassa yhteisössään. Jo 15-vuotiaana mietin, miksei tällaisia keskuksia voisi olla joka puolella Kosovoa. Toivon, että keskukselle syntyy oma seurakunta.
Hiljattain hakeuduin mukaan myös kunnallispolitiikkaan, koska haluan nähdä muutoksen asuinalueellani. Monet talot ovat laittomia, ja toivon niiden laillistamista. Haluan myös, että alueelle rakennetaan lisää teitä.
Pitkän työn hedelmä näkyy
Keskus on mielestäni kaikille todistus siitä, millaista kristinusko oikeasti on – rakkaudellista ja palvelevaa. Meillä on kaikille ikäryhmille kokouksia, joissa opetetaan Raamattua.
Keskuksen johtajana olen mukana kaikessa: teen toimistotöitä, suunnittelen ja johdan aktiviteetteja. Olen käynyt peruskoulun ja haluan suorittaa lukion myöhemmin. Haaveilen yliopisto-opinnoista yhteiskuntatieteissä. Tällä hetkellä opiskelen seurakuntani raamattukoulussa.
Romaneiden parissa on tapahtunut suuri muutos koulutuksen suhteen. Itse en viihtynyt koulussa kiusaamisen takia, mutta nykyään kiusaaminen on vähentynyt. Ennen oli tavallista mennä töihin ja naimisiin jo 14-vuotiaana. Ruokaa etsittiin roskiksista, ja työ oli metalliromun keräämistä. Nykyään on tavallisempaa opiskella, tehdä töitä ja elättää itsensä.
On ollut ilo muuttaa ihmisten elämiä yhdessä suomalaisten kanssa. Muistan monien kummien nimet vuosien varrelta. Haluan lähettää jokaiselle lämpimät terveiset!
Muutos on ollut pitkä prosessi. Kummihankkeen kotivierailut ja lukuisat seminaarit ovat olleet avainasemassa. Myös viikoittaiset naisten tapaamiset ovat vaikuttaneet paljon.
>> Lue lisää, mitä kummien tuki sai Kosovossa aikaan!
Minulla ei lapsuudessa ollut esikuvia omassa yhteisössäni, vaan kaikki esikuvani olivat seurakunnan johtajia. Nyt yhteisössämme alkaa olla jo esikuvia, joita lapset voivat seurata.
On ollut ilo muuttaa ihmisten elämiä yhdessä suomalaisten kanssa. Muistan monien suomalaisten kummien nimet vuosien varrelta. Haluan lähettää jokaiselle lämpimät terveiset!”
