Paula Konttinen 
”Kasvoin pienessä kylässä Keniassa. Lähin koulu oli rakennettu savesta. Iltapäivisin kannoimme vettä joesta, jotta pöly ei vallannut koulun pihaa.
Vanhempani eivät olleet korkeasti koulutettuja eivätkä rikkaita, mutta he ymmärsivät koulutuksen merkityksen. Sen he olivat oppineet suomalaisilta lähetystyöntekijäystäviltään. Äiti ja isä uurastivat kahviviljelmällään, jotta minä sain mahdollisuuden käydä parempaa koulua. En usko, että olisin tässä tänään ilman heidän uhrauksiaan.
Koulutus on jokaisen lapsen oikeus. Silti miljoonat lapset Saharan eteläpuolisessa Afrikassa jäävät vaille mahdollisuutta koulutukseen. Unescon mukaan peräti 98 miljoonaa kouluikäistä lasta ei käy koulua, ja 78 miljoonaa tyttöä kokee väkivaltaa ennen täysi-ikäisyyttään. Kotimaassani Keniassa 30 % alle viisivuotiaista lapsista kärsii kroonisesta nälästä, ja se vie voimat oppimiselta. Monien lasten koulumatkat ovat liian pitkiä ja raskaita pienille kuljettaviksi.
Nämä eivät ole vain numeroita – ne edustavat lapsia, jollainen minäkin kerran olin. Heidän tulevaisuutensa murenee, ja äidit ovat voimattomia turvaamaan lastensa koulutusta. Tämä koulutuskriisi vaikuttaa syvästi Afrikan kehitykseen ja ylläpitää konfliktien, nälän ja maastamuuton kierrettä.
Nämä eivät ole vain numeroita – ne edustavat lapsia, jollainen minäkin kerran olin.
Koulutuksella on voima nostaa kokonaisia sukupolvia. Se on tehokkain keino rakentaa parempaa tulevaisuutta Afrikan lapsille. Koulutus suojelee lapsia ympäröiviltä vaaroilta, kuten väkivallalta ja teiniraskauksilta. Se antaa lapsille mahdollisuuden unelmoida ja vaikuttaa – ei vain omaan elämäänsä, vaan myös yhteisönsä hyvinvointiin. Lapset tarvitsevat tämän mahdollisuuden.
Lapsemme ja nuoremme eivät saa jäädä kriisien uhreiksi. Heitä on koulutettava ja varustettava taidoilla, jotta heistä voi kasvaa ongelmanratkaisijoita – ihmisiä, jotka muovaavat maailmaa paremmaksi tulevaisuudessa.
Aikuisina ja vanhempina meillä on vastuu luoda ympäristö, joka on täynnä toivoa. Jossa lapset voivat elää, nauraa, oppia ja unelmoida vapaasti. Kuten omat vanhempani tekivät minulle, mekin voimme tehdä sen heille. Se voi muuttaa heidän elämänsä suunnan kokonaan.”
Kirjoittaja on Fidan Itä-Afrikan ohjelmapäällikkö, joka on syntynyt ja kasvanut Keniassa.
