Kirsi Koski-Kujala 
Myanmarilaisen Daw Kayn perheen arki on selviytymistä. Seitsemän lapsen äiti kantaa vastuun perheen toimeentulosta, sillä puoliso on vakavasti sairas. Humanitaarinen kriisi uhkaa koko kylän asukkaita, mutta erityisesti vammaisen lapsen tulevaisuus huolettaa.
Myanmarissa pitkittynyt konflikti ja humanitaarinen kriisi ovat ajaneet miljoonat ihmiset ahdinkoon. Arki on muuttunut monille perheille äärimmäisen raskaaksi. Maan talous on romahtanut konfliktin vuoksi, ja elinkustannukset ovat nousseet niin, ettei perheillä ei ole enää varaa ruokaan tai lääkkeisiin, saati lasten koulunkäyntiin. Kaikkein haastavin tilanne on erityislasten vanhemmilla.
Näiden perheiden joukkoon kuuluu myös Yangonin läänissä asuva 38-vuotias Daw Kay. Hän on seitsemän lapsen äiti, joka elää päivä kerrallaan yrittäen pitää perheensä turvassa. Yksi lapsista on vammainen, eikä pysty kunnolla puhumaan tai liikkumaan. Hän tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa.
– Herään aamulla neljältä, laitan ruokaa ja valmistan lasten eväät. Sen jälkeen lähden töihin kukkafarmille poimimaan kukkia, hän kertoo.
Työpäivä alkaa ennen auringonnousua ja jatkuu iltapäivään asti, mutta töitä on tarjolla vain noin 15 päivänä kuukaudessa. Päiväpalkka, noin 4,5 euroa, ei riitä kattamaan perheen tarpeita.
– On päiviä, jolloin en edes ehdi laittamaan lapsille lounasta. Emme aina saa ollenkaan ruokaa, Daw Kay sanoo hiljaa.
Emme aina saa ollenkaan ruokaa.
Oppimiskeskus tuo helpotusta
Käänne parempaan tapahtui, kun perheen lapset pääsivät tuettuun opetukseen. Fida on perustanut paikallisen kumppaninsa kanssa oppimiskeskuksia kyliin turvatakseen köyhien lasten opiskelun.
Oppimiskeskusten tarkoituksena on tarjota turvallinen oppimisympäristö sekä maksutonta, laadukasta opetusta haavoittuvista perheistä tuleville lapsille. Myanmarissa monet lapset joutuvat käymään yksityisillä lisäkursseilla tai iltaopetuksessa, sillä valtion koulut eivät aina pysty tarjoamaan riittävää tukea oppimiseen.
Useimmilla pienituloisilla perheillä ei kuitenkaan ole varaa lisätunteihin niiden korkean hinnan vuoksi. Tämän seurauksena monet lapset jäävät tunneilla jälkeen ja keskeyttävät lopulta koulunkäynnin.
Oppimiskeskusten ansiosta haavoittuvista taustoista tulevat lapset saavat maksutonta, laadukasta tukiopetusta, ja perheiden taloudellinen paine kevenee, kun lisäopetuksesta ei tarvitse maksaa.
– Aiemmin perheemme oli todella vaikeassa tilanteessa, koska olin ainoa, joka toi pöytään jotain tuloa. Kun yhteisömme oppimiskeskus perustettiin ja aloimme saada tukea lasten koulutukseen, se oli meille valtava helpotus. Nyt pystymme kattamaan pienellä palkallani esimerkiksi terveydenhoitomenoja, Daw Kay kiittää.
Äidin suurin huoli liittyy hänen vammaisen lapsensa tulevaisuuteen. Hänen tarpeistaan huolehtiminen on taloudellisesti vaikeaa, sillä perhe joutuu maksamaan myös isän vakavan sydänsairauden hoitoa.
Pelkään, mitä lapsilleni tapahtuu, jos me vanhemmat emme enää ole täällä.
Daw Kay unelmoi lastensa koulutuksesta ja siitä, että he voisivat joskus elää vakaampaa elämää kuin hän itse.
– Toivon, että tyttäreni saa opiskella niin pitkälle kuin haluaa. Teen kaikkeni tukeakseni häntä. Myös pojalleni toivon mahdollisuutta käydä koulu loppuun, vaikka hän on monesti tarjoutunut lopettamaan koulun auttaakseen minua. Sanoin hänelle, että ei missään tapauksessa – nyt on hänen aikansa opiskella. Kun hän eräänä päivänä on koulutettu, hän voi auttaa minua vielä enemmän.
Katse tulevaisuudessa
Sisällissota ja talouden syvä kriisi ovat ajaneet noin kolmanneksen Myanmarin väestöstä humanitaarisen avun tarpeeseen, ja lähes puolet elää köyhyysrajan alapuolella. Tilannetta ovat pahentaneet maanjäristykset, tulvat ja rankkasateet.
Konflikti on erottanut monet miehet perheistään, jolloin jokapäiväinen selviytyminen jää äitien, isovanhempien ja vanhimpien lasten harteille.
Siksi oppimiskeskuksen tuki on ollut perheelle elintärkeä. Daw Kay uskoo, että oppimiskeskus kasvattaa Myanmariin tulevaisuuden osaajia ja muuttaa myös hänen lastensa tulevaisuutta.
– Olen hyvin onnellinen tuesta. Haluan kiittää kaikkia, jotka ovat mahdollistaneet oppimiskeskuksen. Elämä on helpottunut ja uskon, että tulevaisuus näyttää valoisammalta, hän sanoo.
Eväät elämään 2026 -keräyksellä tuetaan Myanmarin oppimiskeskuksia ja jaetaan perheille ruoka-apua.
