Siirry sisältöön
Kategoriat HenkilötarinaKirjoitettu

Uusi elämä olikin painajainen – 30-vuotiaan Justinen tarina

Nainen peittää kasvot käsiinsä nojaten samalla pöytään.

Justine muutti Kongoon paremman elämän toivossa, pakoon burundilaisen kotikylänsä levottomuuksia. Uusi koti rauhallisella maaseudulla ei ollutkaan turvallinen.

Justine* muistaa äitinsä vahvana naisena, joka leskeksi jäätyään kasvatti kahdeksan lastaan köyhyyden keskellä Burundissa.  Väkivaltaisuudet olivat läsnä jo Justinen lapsuudessa. Joskus hän joutui juoksemaan pusikkoon keskellä yötä pakoon ampumista. Mentyään naimisiin vuonna 2015 Justine muutti aviomiehensä kanssa naapurimaahan Kongon demokraattiseen tasavaltaan etsimään parempaa, rauhallisempaa elämää. Siitä tulikin painajainen. 

Nuorenparin arki asettui maaseudulle ja he rakensivat sinne oman pienen maailmansa. Eräänä yönä he heräsivät ääniin. 

– Kuulimme kolinaa ja kun pääsimme ylös, olivat sotilaat jo huoneessamme. He veivät meidät ulos talosta antamatta meidän edes pukea vaatteita, Justine kertoo. 

Ulkona he ymmärsivät, että koko naapurustoon oli hyökätty. Sotilaat käskivät naisia palaamaan sisälle ja antamaan heille rahaa. Justine antoi kaiken, mitä hänellä oli. Sotilaille se ei riittänyt.  

– Kuusi miestä raiskasi minut, yksi toisensa jälkeen. He tulivat meidän kotiimme yhdeksän aikaan illalla ja lähtivät kolmelta aamulla.

Syyttömäksi todistettu 

Justine vietiin heti aamulla pahasti loukkaantuneena sairaalaan. Se pelasti hänen henkensä. Justinen onni oli, että hänen aviomiehensä ja koko naapurusto olivat olleet paikalla tragediaa todistamassa ja tiesivät tarkalleen, mitä oli tapahtunut. Justinen kohtaama seksuaalinen väkivalta ei muuttanut hänen avioliittoaan tai naapurisuhteitaan. Jokainen tiesi, ettei tapahtunut ollut Justinen syy. 

Vaikka Justine sai hoitoa ja selvisi, seuraavat tuon yön tapahtumat häntä edelleen. 

– Aina, kun tulee pimeää, pelkään miesten palaavan. Muistot hyökkäyksestä tulevat mieleeni aina uudelleen, Justine kertoo.

Sirpaleista kokonaiseksi 

Hyökkääjät veivät Justinen perheeltä kaiken. He joutuvat rakentamaan kaiken alusta ikään kuin sirpaleista kooten, pala palalta. Tuen tarve on ollut valtava. Naisten tukiryhmässä Justine on saanut apua asian käsittelyyn. Hän on saanut myös toisten, saman kokeneiden naisten neuvoja siihen, kuinka elää arkea kaiken kokemansa jälkeen. Siitä on ollut valtavasti hyötyä. Justine toivoo voivansa palata vielä Burundiin. 

Viiden lapsen äitinä Justine kantaa huolta lastensa tulevaisuudesta. 

– Maamme turvallisuutta pitää parantaa ja vahvistaa. Haluan lasteni saavan Jumalan armosta paremman elämän, Justine sanoo. 

*Nimi muutettu  

Fida tekee paikallisen kirkon kanssa työtä Kongon demokraattisessa tasavallassa, jotta seksuaalista väkivaltaa kokeneet naiset voivat rakentaa elämää uudelleen. Naisten tukiryhmissä naiset saavat vertaistukea ja tarvittavia ammatillisia taitoja. Lahjoittamalla sinä voit auttaa!

Muuta kipu voimaksi

Lahjoita nyt ja auta muuttamaan kipu voimaksi.

Lue lisää

Uusimmat ajankohtaiset sisällöt

Kategoriat Henkilötarina
Kambodžalaiset lapset hyppäävät ilmaan.
Lue lisää

Lasten hymyt tuikkivat toivoa

Neangin hymy tarttuu ympärillä oleviin, kun hän ottaa kitaran käteensä ja johdattaa yläkoululaiset lauluun. Kambodžassa…
Kategoriat Henkilötarina
Tummaan asuun pukeutunut tummahiuksinen mies katsoo vienosti hymyillen kameraan. Taustalla seisoo nainen.
Lue lisää

Tino vie toivoa oman kansansa pariin

Kun nuori Tino Grönfors astui ensimmäistä kertaa Elämä ja Valo -kokousteltan sisään, hän tiesi löytäneensä jotakin erityistä. Tämä kokemus käynnisti polun, joka vei hänet järjestön toiminnanjohtajaksi.
Kategoriat Artikkeli
Tummiin vaatteisiin pukeutunut tummahiuksinen nainen katsoo yläviistoon, valo kajastaa hänen kasvoilleen. Taustalla jouluinen punainen peitto.
Lue lisää

Diakoniatyö tavoittaa romanit arjen keskellä

Latvian romanivähemmistön elämässä köyhyys on arkea, mutta toivon kipinät syttyvät diakoniatyön kautta. Vierailut koteihin, rukoushetket ja konkreettinen apu lämmittävät paitsi koteja, myös sydämiä.