Kolmen vuosikymmenen työ pakolaisten ja kriisialueilla elävien perheiden parissa on opettanut Fidan psykososiaalisen tuen asiantuntija Heini Sirénille yhden asian ylitse muiden: äitien sitkeys koskettaa kaikkialla maailmassa.
Konfliktit koskettavat kaikkein kipeimmin juuri äitejä ja lapsia. UN Women -järjestön mukaan 676 miljoonaa naista maailmassa elää 50 kilometrin etäisyydellä sota- tai konfliktialueesta. Siviiliuhrien määrä naisten ja lasten parissa on nelinkertaistunut kahdessa vuodessa.
Heini Sirén kertoo:
“Olen työskennellyt yli 30 vuotta pakolaisten ja maahanmuuttajien parissa Jordaniassa, Gazassa, Irakissa ja Suomessa. Nykyisessä työssäni Fidan psykososiaalisen tuen asiantuntijana koulutan paikallisia toimijoita konfliktialueilla Ukrainasta Kongon demokraattiseen tasavaltaan.
Vuosien aikana olen kohdannut tuhansia äitejä. Vaikka kulttuurit, kielet ja elämäntilanteet vaihtuvat, yksi asia pysyy samana: äidit kantavat syvää huolta lapsistaan. He yrittävät suojella lapsiaan ja pitää kiinni arjesta myös silloin, kun ympärillä on pelkoa, väkivaltaa ja jatkuvaa epävarmuutta.
Muistan monia kohtaamisia, joissa äiti on puhunut viimeiseksi itsestään. Ensin kerrotaan lasten peloista, koulunkäynnistä, ruoasta ja turvallisuudesta. Vasta sen jälkeen, joskus pitkän hiljaisuuden jälkeen, tulee esiin oma uupumus, unettomuus tai pelko. Usein äidit yrittävät olla vahvoja lastensa vuoksi, vaikka heidän omat voimavaransa olisivat jo äärirajoilla.
Äidit kantavat arjen yksin
Kriisitilanteissa äidit jäävät usein yksin vastuuseen perheen arjesta. Kun miehet ovat rintamalla, kadonneet tai muualla etsimässä toimeentuloa, äidit huolehtivat lasten turvallisuudesta, ruoasta ja jokapäiväisestä selviytymisestä.
Samaan aikaan heidän oma kuormituksensa kasvaa valtavaksi. Sota, menetykset ja jatkuva turvattomuus altistavat masennukselle, ahdistukselle ja syvälle uupumukselle. Moni äiti kertoo yrittävänsä piilottaa oman pelkonsa lapsiltaan, jotta nämä eivät säikähtäisi enempää. Se on raskas taakka kantaa päivästä toiseen.
Pitkittynyt stressi näkyy kehossa unettomuutena, kipuina, jatkuvana valppaustilana ja heikentyneenä vastustuskykynä. Erityisen huolissani olen raskaana olevista ja imettävistä äideistä, joiden pitäisi samaan aikaan huolehtia sekä itsestään että pienistä lapsistaan hyvin vaikeissa olosuhteissa.
Pakolaisuus vie usein mukanaan myös tärkeät tukiverkostot. Sukulaiset, ystävät ja tutut yhteisöt jäävät taakse. Uudessa paikassa moni jää yksin huoliensa kanssa ilman ketään, jolle puhua. Toimeentulon epävarmuus voi pakottaa etsimään selviytymiskeinoja, jotka altistavat hyväksikäytölle ja väkivallalle.
Trauma kulkee mukana
Lapset ovat kriiseissä erityisen haavoittuvia. Kaikki lapset eivät osaa kertoa kokemuksistaan sanoin. Trauma näkyy usein käyttäytymisessä painajaisina, vetäytymisenä, aggressiivisuutena tai oppimisvaikeuksina.
Olen tavannut lapsia, jotka elävät uudelleen ja uudelleen videoiden kautta, kuinka heidän kotinsa pommitettiin. Ja myös lapsia, jotka työstävät savesta pommikoneita ja maalaavat piirustuksissaan taivaan mustaksi.
Monen lapsen koulunkäynti keskeytyy konfliktin vuoksi. Silloin menetetään paljon enemmän kuin oppitunteja. Koulu tuo lapselle rytmiä, turvaa, ystäviä ja tunteen siitä, että tulevaisuus on edelleen olemassa. Ilman sitä riski köyhyyteen, lapsityöhön ja varhaisiin avioliittoihin kasvaa. Jotkut lapset joutuvat ottamaan aikuisen vastuun liian varhain.
Psykososiaalinen tuki auttaa selviytymään
Työssäni olen nähnyt, miten suuri merkitys psykososiaalisella tuella voi olla. Usein kaikkein tärkeintä ei ole ensimmäiseksi kysyä, mitä ihmisen tarvitsee tehdä, vaan pysähtyä kuuntelemaan, mitä hän on joutunut kokemaan.
Äidin ja lapsen välinen suhde on kriisitilanteissa yksi tärkeimmistä suojaavista tekijöistä. Kun lapsi saa kokea lämpöä, ennakoitavuutta ja myötätuntoa edes yhdeltä turvalliselta aikuiselta, hänen mahdollisuutensa selviytyä vahvistuvat merkittävästi.
Siksi äitien tukeminen on niin tärkeää. Kun äiti saa tukea omaan jaksamiseensa, myös lapsen turvallisuuden tunne vahvistuu. Psykososiaalinen tuki voi olla keskusteluapua, vertaistukea, turvallisia tiloja, arjen rutiinien vahvistamista tai käytännön keinoja stressin käsittelyyn. Pienetkin hetket, joissa ihminen tulee nähdyksi ja kuulluksi, voivat palauttaa toivoa.
Olen nähnyt, miten valtava voima ihmisissä on selviytyä vaikeimmissakin tilanteissa. Ja silti kukaan ei saisi joutua kantamaan kaikkea yksin.
Siksi uskon, että jokainen äiti, joka saa tukea, vahvistaa samalla myös lapsensa tulevaisuutta, ja lopulta koko yhteisön mahdollisuutta toipua.”
Mitä on psykososiaalinen tuki?
Psykososiaalinen tuki tarkoittaa ihmisen psyykkisen hyvinvoinnin, turvallisuuden tunteen ja sosiaalisten suhteiden vahvistamista. Käytännössä se voi olla kuuntelemista, turvallisen arjen rakentamista, vertaistukea sekä keinoja käsitellä vaikeita kokemuksia ja stressiä.
Konfliktialueilla psykososiaalisen tuen merkitys on elintärkeä. Pitkittynyt väkivalta, menetykset ja pakolaisuus kuormittavat ihmisten mielenterveyttä voimakkaasti. Arvioiden mukaan jopa 30–70 prosenttia sodan keskellä eläneistä ihmisistä kokee traumaperäisen stressin, ahdistuksen tai masennuksen oireita.
Työn ytimessä on paikallisten toimijoiden kouluttaminen. Kun osaaminen jää yhteisöihin, tuki jatkuu myös hankkeiden päätyttyä.
Fidan työssä psykososiaalinen tuki on sekä ennaltaehkäisevää että toipumista tukevaa. Sen tavoitteena on vahvistaa ihmisten resilienssiä ja kykyä selviytyä arjesta. Oikea-aikainen tuki auttaa ymmärtämään traumareaktioita, lievittää pelkoa ja vahvistaa turvallisuuden tunnetta. Samalla voidaan ehkäistä vakavampien mielenterveysongelmien syntymistä.
Työssä vahvistetaan myös yhteisöjä käsittelemällä kriisien aiheuttamaa psykologista traumaa ja ahdistusta. Hoitamattomina ne voivat johtaa pitkäaikaisiin ongelmiin, kuten päihteiden väärinkäyttöön, väkivaltaan ja yhteisöjen epävakauteen.
Fida toteuttaa psykososiaalista tukea sekä osana pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä että akuuttia humanitaarista apua. Työ perustuu kansainvälisiin mielenterveyden ja psykososiaalisen tuen suosituksiin, ja sitä tehdään aina yhteistyössä paikallisten kirkkojen ja järjestöjen kanssa.
Käytännössä tuki voi tarkoittaa esimerkiksi psyykkistä ensiapua aikuisille ja lapsille, vertaistukiryhmiä äideille ja seksuaalista väkivaltaa kokeneille sekä lapsiystävällisiä turvallisia tiloja, joissa lapset voivat leikkiä, oppia, osallistua ryhmätoimintaan ja rauhoittua. Lisäksi yhteisöissä järjestetään koulutuksia traumojen vaikutuksista, stressin hallinnasta ja selviytymiskeinoista.
Työn ytimessä on paikallisten toimijoiden kouluttaminen. Kun osaaminen jää yhteisöihin, tuki jatkuu myös hankkeiden päätyttyä.
Jokainen voi auttaa muita
”Muistan erityisesti yhden kokemuksen Kongon demokraattisesta tasavallasta. Olin kouluttamassa pakolaisleirillä psykososiaalista tukea tarjoavia henkilöitä. Koulutuksen lopussa yksi osallistujista ei pystynyt täyttämään kirjallista palautelomaketta, ja sain tietää, että hän oli luku- ja kirjoitustaidoton. Hetki pysäytti minut. Mietin, miten hyvin koulutus oli todella tavoittanut hänet.
Myöhemmin kuulin jotain, mikä kosketti syvästi. Juuri tämä sama nainen oli alkanut opettaa pakolaisleirillä toisille hengitysharjoituksia, joita olimme harjoitelleet koulutuksessa. Hän neuvoi niitä eteenpäin muille naisille, jotka puolestaan opettivat niitä edelleen. Harjoitukset levisivät leirillä nopeasti, koska ihmiset olivat itse kokeneet, miten hengityksen rauhoittaminen helpotti pelkoa ja levottomuutta.
Se muistutti minua siitä, ettei psykososiaalisen tuen ydin ole monimutkaisissa menetelmissä tai täydellisessä teoriatiedossa. Usein kaikkein tärkeintä on, että ihminen kokee tulevansa kuulluksi, saa keinoja rauhoittaa omaa oloaan ja voi välittää toivoa eteenpäin myös toisille.”
Vainottujen jesidinaisten voima
”Olen tavannut työssäni lukuisia naisia, jotka ovat osoittaneet uskomatonta sitkeyttä hyvin vaikeissa elämäntilanteissa. Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistani liittyy Irakin Kurdistanissa sijaitsevaan jesidien pakolaisleiriin, jossa koulutin naisia.
Jesidit ovat vähemmistö, jota Isis vainosi äärimmäisen julmasti Pohjois-Irakissa. Moni leirillä kohtaamani nainen oli menettänyt kotinsa, läheisiään ja turvallisuuden tunteensa. Silti heissä näkyi myös valtava halu rakentaa elämää uudelleen.
Pakolaisleirillä näin pienen ompelimon, jonka eräs yksinhuoltajaäiti oli perustanut elättääkseen lapsensa ja huolehtiakseen iäkkäästä anopistaan. Aluksi toiminta oli hyvin vaatimatonta, mutta vähitellen ompelutyö alkoi tuottaa enemmän tuloja. Lopulta nainen pystyi rakentamaan perheelleen pienen tiilitalon teltan tilalle.
Tällaiset hetket muistuttavat minua siitä, kuinka suuri voima ihmisissä on selviytyä ja luoda toivoa kaikkein vaikeimmissakin olosuhteissa. Kriisit eivät määrittele ihmisen koko elämää. Kun ihminen saa oikea-aikaista tukea, haitallisten kokemusten ketju voi katketa ja tilalle voi syntyä uskoa tulevaisuuteen.
Siksi äitien ja lasten tukeminen on yksi tärkeimmistä kriisityön muodoista. Kun äiti saa tukea ja kokee olevansa turvassa, myös lapsen hyvinvointi vahvistuu. Ja kun lapsi voi paremmin, syntyy mahdollisuus tulevaisuuteen myös kaikkein vaikeimmissa olosuhteissa.”
Fidan psykososiaalinen tuki eri kriisimaissa
🇺🇦 Ukraina
Jatkuvat ilmaiskut ja yölliset pommitukset aiheuttavat lapsille pelkoa, levottomuutta ja unettomuutta. Fidan tukemissa psykososiaalisen tuen ryhmissä lapset ovat saaneet turvallisen tilan käsitellä tunteitaan ja rauhoittua. Vanhemmat ovat puolestaan saaneet keinoja tukea lapsiaan kriisin keskellä. Kesäisin järjestetyt leirit ovat tarjonneet lapsille mahdollisuuden olla hetken vain lapsia — leikkiä, nauraa ja kokea turvallisuutta.
🇨🇩 Kongon demokraattinen tasavalta
Fida tukee pitkäaikaisessa pakolaisuudessa eläviä ihmisiä, erityisesti lapsia, nuoria ja naisia. Työ on kokonaisvaltaista rinnalla kulkemista tilanteissa, joissa moni kantaa raskaita traumoja ja menetyksiä.
Käytännössä tuki tarkoittaa turvallisia tiloja lapsille, ohjattuja ryhmiä traumojen käsittelyyn, yksilöllistä tukea seksuaalista väkivaltaa kokeneille sekä vanhempien koulutusta, jotta he voivat paremmin tukea lapsiaan ja vahvistaa perheiden arkea.
🇾🇪 Jemen
Pitkään jatkunut sota on lisännyt mielenterveyden tuen tarvetta, vaikka aiheeseen liittyy edelleen paljon häpeää. Vanhemmille suunnatut vertaistukiryhmät ovat auttaneet perheitä muuttamaan vuorovaikutustaan ja löytämään uusia tapoja tukea toisiaan.
Yksi osallistujista sanoi pysäyttävästi:
“Emme tarvitse rahaa, vaan tarvitsemme psykososiaalista tukea.”
Lasten tukiryhmät ja kerhot ovat puolestaan auttaneet monia lapsia löytämään uudelleen ilon, turvallisuuden tunteen ja motivaation koulunkäyntiin.
🇲🇲 Myanmar
Myanmarissa pitkittynyt epävarmuus ja konfliktit kuormittavat perheitä syvästi. Psykososiaalinen tuki auttaa sekä aikuisia että lapsia tunnistamaan tunteitaan ja löytämään keinoja selviytyä arjessa.
Monille lapsille tärkein viesti on ollut se, etteivät he ole yksin. Yhdessä voidaan löytää toivoa myös keskellä vaikeuksia.
