”Kolmen kuukauden Fida Short -jakso Kyoto Net Church -seurakunnassa oli minulle paljon enemmän kuin opintovaatimus. Se oli matka omaan taustaani, kutsumukseeni ja Jumalan huolenpitoon.”
Lähetystyö on aina ollut osa elämääni
”Olen Rhona Rytkönen, 23-vuotias teologian opiskelija. Vaikka olen suomalainen, olen syntynyt Japanissa ja viettänyt yhdeksän ensimmäistä elinvuottani Kioton ja Osakan alueella. Lapsuuteni jatkui Australiassa, ja vasta kolme vuotta sitten muutin Suomeen.
Lähetystyö ei ole minulle vain tuttu käsite – se on ollut aina osa elämääni. Kasvoin perheessä, jossa muuttaminen ja Jumalan kutsun seuraaminen olivat normaalia.
Kun opintoni IK-opistossa etenivät ja tuli aika suorittaa seurakuntaharjoittelu, mietin pitkään, missä sen tekisin. Suomi olisi ollut helppo ja turvallinen valinta, mutta sisimmässäni olin jo pitkään tuntenut kutsua takaisin Japaniin. Läheiset perheystävämme, Fidan kautta Kiotossa lähetystyössä toimivat Taneli ja Rie Sinivirta, olivat kutsuneet minut monta kertaa tutustumaan työhönsä. Lopulta päätin tarttua tilaisuuteen ja lähdin kesäksi Kiotoon.
Intohimoni on työskennellä palvelutyössä, jossa saan välittää evankeliumia ja olla rohkaisemassa toisia uskossa. Rukoukseni on, että Jumala käyttäisi minua missä tahansa olenkin.
Arkea ja rukousta Japanissa
Harjoittelun aikana sain osallistua monipuolisesti seurakunnan elämään. Johdin ylistystä, opetin, vedin pienryhmiä ja olin mukana paikallisissa seurakuntatapahtumissa ja tapaamisissa. Yksi viikon kohokohdista oli naisten pienryhmä Kioton keskustassa, jossa rukoilimme yhdessä ja jaoimme elämästämme. Siellä syntyi syviä kohtaamisia, jotka vahvistivat minua hengellisesti.
Kesän voimakkain hetki oli nuorten jumalanpalveluksessa TPKF-konferenssissa, joka on pohjoismaisten seurakuntien perustaman helluntaiseurakuntien liiton järjestämä konferenssi Japanissa. Olin mukana järjestämässä sitä Tanelin ja muutamien nuorten kanssa. Ilta täyttyi ylistyksestä, peleistä, todistuksista ja opetuksesta, jonka sain pitää. Tilaisuuden lopussa rukoilimme yhdessä, ja monet nuoret kertoivat haluavansa omistaa tulevaisuutensa Jumalalle. Se pysäytti minut – Japanissa on niin paljon nuoria, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Tunsin vahvasti, että haluaisin palata Japaniin nuorisotyön pariin.
Vaikka olin asunut Japanissa lapsena, huomasin myös kulttuurierot aivan uudella tavalla. En ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka erilaiselta näytän muihin verrattuna. Nyt, vuosien jälkeen, se tuntui hetkellisesti jopa kulttuurishokilta. Samalla kuitenkin koin, että olin palannut kotiin.
Kasvuja ja kipuja
Viime kesän aikana sain realistisen kuvan siitä, mitä elämä lähetystyössä voisi olla. Keskustelin paljon muiden lähetystyöntekijöiden kanssa ja aloin ymmärtää, että on monia tapoja palvella. Lähetystyötä voi tehdä perinteisessä seurakuntatyössä tai toimimalla ”globaalina ammattilaisena” – eli työskentelemällä yhteiskunnassa oman ammatin kautta ja tuomalla evankeliumin osaksi arkea.
Suurin haasteeni oli se, että olin Japanissa väliaikaisessa tilanteessa. Se ei ollut loma, mutta en myöskään ollut tavallisessa työssä tai opiskellut. Omat odotukseni vaikuttivat omiin tunteisiini, sillä ajattelin, että minun pitäisi tehdä enemmän ja tavata enemmän uusia ihmisiä. Minun täytyi muistuttaa itseäni siitä, että en voi odottaa kolmen kuukauden aikana tapahtuvan asioita, jotka yleensä tapahtuvat yhden tai kahden vuoden aikana, kuten uusien ystävien saaminen ja harrastusten löytäminen.
Opin myös jotain arvokasta Jumalan huolenpidosta. Jo matkan valmisteluvaiheessa sain kokea valtavaa tukea seurakunnaltani. Helsingissä järjestin varainkeruulounaan, ja matkani aikana minulla oli WhatsApp-ryhmä, jossa kymmenet ystävät ja perheenjäsenet rukoilivat puolestani. En voinut lakata ihmettelemästä, kuinka paljon Jumala järjesti asioita kohdalleni, niin taloudellisesti kuin hengellisestikin.
Seuraavat askeleet
Nyt harjoittelun jälkeen viimeistelen opintojani IK-opistossa ja pohdin tulevaisuuttani. Suunnittelen jatko-opintoja, jotka voisivat johtaa ammattiin, jota voisin hyödyntää Japanissa. Olipa se sitten kielitiedettä, opetusta tai jotain muuta, haluan olla mukana lähetystyössä tavalla, joka yhdistää ammatin ja kutsumuksen.
Suosittelen Fida Short -jaksoa jokaiselle, joka haluaa tutkia omaa paikkaansa lähetystyössä. Lyhytaikainenkin kokemus voi antaa arvokkaan näkökulman siihen, millaista elämä ja työ jossain toisessa kulttuurissa on.
Jos mietit, voisitko lähteä, sanoisin: pidä vahva yhteys seurakuntaasi, rukoile ja ota rohkeasti askelia eteenpäin. Lähetystyöhön ei ole yhtä oikeaa reittiä – tärkeintä on, että olet valmis kuuntelemaan, minne Jumala sinua kutsuu. ”
