Daniel ja Julia lähtivät lähetystyöhön kylään, jossa ei ollut koskaan asunut kristittyjä. He kohtasivat epäluuloa ja vastustusta, mutta päättivät vastata siihen ystävällisyydellä. Kolme vuotta myöhemmin heidän kotinsa ovet ovat avoinna rukoukselle – ja koko kylä alkaa nähdä, mitä toivo voi saada aikaan.
Aamu sarastaa aasialaisessa kylässä. Kosteus nousee riisipelloilta, ja kylä heräilee rukouskutsun kaikuessa. Daniel avaa kioskinsa, ja Julia leipoo keksejä naapureille.
Tämä on nyt nuoren lähetystyötekijäperheen koti – kylä, jossa ei tiettävästi ollut koskaan asunut kristittyjä ennen heidän tuloaan. Kun Daniel ja Julia* muuttivat tänne vuonna 2022, he tiesivät, että uudessa asuinpaikassa heitä saatettaisiin vieroksua.
Kyläläiset ovat muslimeja, ja kunnioittavat myös alueen heimouskontojen perinteitä ja rituaaleja. Näihin kuuluvat seremoniat suotuisaan riisinviljelyyn, hyvään sadonkorjuuseen ja varjeluksen pyytämiseen luonnonkatastrofien varalta.
Raamattukoulusta tehtävän pariin
Eräässä Aasian maassa toimii raamattukoulu, joka kouluttaa opiskelijoita viemään evankeliumin alueille, joissa ei vielä ole yhtään kristittyä. Fida on tukenut raamattukoulua kehittämällä sen opetussuunnitelmaa ja lähettämällä vierailevia opettajia. Lisäksi Fida on tukenut koulusta valmistuvien seurakunnanistuttajien starttirahastoa.
Daniel ja Julia kuuluvat tähän rohkeiden, nuorten lähetystyöntekijöiden joukkoon. Fida on tukenut heitä kolmen vuoden ajan. He ovat nuori pariskunta ja pienen tytön vanhemmat. Heidän sydämensä palaa halusta jakaa toivoa ja rakkautta, jonka he ovat itse Kristuksessa löytäneet.
Ensimmäinen vuosi uudessa asuinpaikassa oli täynnä vastoinkäymisiä. Daniel ja Julia alkoivat antamaan tukiopetusta kahdellekymmenelle lapselle. Kun kyläläiset saivat tietää heidän olevan kristittyjä, lapset alkoivat jäädä pois – lopulta vain yksi lapsi jatkoi mukana.
Pariskunta joutui myös kiusaamisen kohteeksi: heidän pihalleen heitettiin roskia ja heitä kartettiin. Silti he päättivät vastata pahaan hyvällä. He jatkoivat ystävällisyyden osoittamista naapureilleen, leipoivat keksejä ja veivät niitä tuliaisiksi kyläläisten koteihin. Pikkuhiljaa epäluulo alkoi murtua.
Yhteys muodostui arjen keskellä
Yhteyksiä vahvistaakseen Daniel ja Julia perustivat pienen virvokekojun. Se toimi keinona tutustua kyläläisiin ja käydä heidän kanssaan luontevia keskusteluja. Alueella sovellettava sharia-laki rajoittaa kristittyjen toimintaa monin tavoin, mutta Daniel kertoo, että kristinuskosta kysyttäessä he saavat vastata avoimesti. Usein kojulla asioineet ihmiset jakoivat heille huoliaan – ja silloin avautui mahdollisuus auttaa naapureita arjen asioissa.
Kolmen vuoden jälkeen heidän työstään näkyy jo hedelmää. Daniel ja Julia voivat nyt pitää rukoushetkiä ja jumalanpalveluksia kodissaan ilman häirintää. Heidät tunnetaan kylässä, ja heidät kutsutaan mukaan häihin ja juhliin. Ihmiset, jotka aiemmin hyljeksivät heitä, tervehtivät nyt ystävällisesti.
Virvokekojun kautta syntynyt pieni liiketoiminta on myös tuonut hyvää koko yhteisölle. Daniel ja Julia ostavat raaka-aineita kyläläisiltä ja tukevat näin heidän toimeentuloaan. Siinä missä ennen heidän juomiaan välteltiin, nyt kyläläiset jo tilaavat niitä omiin juhliinsa.
Kristinuskon sanoma on alkanut juurtua kansanryhmään, jota vielä muutama vuosi sitten pidettiin täysin saavuttamattomana. Danielin ja Julian elämä ja työ todistavat siitä, että ystävällisyys, kärsivällisyys ja rakkaus voivat muuttaa koko yhteisön.
*Turvallisuussyistä tarinasta on häivytetty henkilöllisyydet ja paikannimet
