Katja Köykkä 
Seksuaaliväkivalta ei katso sukupuolta – mutta maailma katsoo usein pois. Ugandassa järjestetty konferenssi rikkoi hiljaisuutta ja antoi äänen miehille, pojille ja vammaisille henkilöille, joiden tarinat jäävät liian usein kuulematta. Tapahtuma muistutti, että uhrin toipuminen vaatii yhteisön tukea, eikä hiljaisuus suojele ketään.
Viime viikolla Ugandan Kampala toimi globaalin keskustelun näyttämönä, kun järjestyksessään kuudes South-South Institute (SSI) -konferenssi kokosi yhteen seksuaaliväkivallan selviytyjiä, tutkijoita, aktivisteja ja päättäjiä teemalla ”Across Genders, Across Continents”. Fidan Kongon maaohjelman tiimi osallistui foorumiin oppiakseen lisää erityisesti niistä selviytyjistä, joiden kokemukset jäävät usein yhteiskunnassa näkymättömiin: miehistä, pojista ja vammaisista henkilöistä.
Konferenssissa nostettiin esiin karu tosiasia: miehiin kohdistuva seksuaaliväkivalta on systemaattisesti aliraportoitu ja väärinymmärrettykin ilmiö.
Kolmipäiväisen tapahtuman ytimessä oli tarve murtaa vaikenemisen kulttuuri ja antaa ääni niille, jotka ovat jääneet keskustelun ja avun ulkopuolelle. Mukana oli myös naisia, jotka toimivat nykyään tukiryhmien vetäjinä ja aktivisteina esimerkkinä siitä, miten toipumisen kautta voi kasvaa vaikuttajaksi.
Fida mukana hiljaisuuden rikkomisessa
Fidan osallistumisen taustalla oli halu ymmärtää syvemmin seksuaaliväkivallan monimuotoisuutta ja sen vaikutuksia selviytyjiin, sekä tunnistaa tukitoimien ja yhteistyön mahdollisuuksia.
Fidan erityisneuvonantajana sain puhua tapahtumassa Kongossa tehtävästä tukiryhmätyöstä. Korostin sen vaikuttavuutta ja ohjaajien koulutuksen merkitystä. Nostin esille myös huomion siitä, että työntekijöiden jaksamisesta on huolehdittava, jotta kohtaaminen selviytyjien kanssa voi olla empaattista ja turvallista, ja ennalta ehkäistään sijaistraumatisoitumista.
Halusin puheenvuorossani muistuttaa meitä toimijoita myös siitä, että vammaiset henkilöt jäävät usein kokonaan palvelujen ja keskustelun ulkopuolelle, vaikka konfliktialueilla seksuaaliväkivalta voi johtaa pysyviin vammoihin ja tuen tarpeeseen. Ja vammaiset henkilöt ovat suuremmassa riskissä kohdata seksuaalista väkivaltaa.
Seksuaaliväkivalta ei tunne sukupuolta, mutta puhe voi sulkea ulos
Konferenssissa nostettiin esiin karu tosiasia: miehiin kohdistuva seksuaaliväkivalta on systemaattisesti aliraportoitu ja väärinymmärretty ilmiö. Konfliktialueilla, kuten Itä-Kongossa ja Syyriassa, miehet muodostavat tutkimusten mukaan jopa kolmanneksen uhreista. Usein heidän kokemuksensa luokitellaan kidutukseksi, ei seksuaaliseksi väkivallaksi, mikä estää heitä saamasta tarvitsemaansa tukea, oikeutta ja kuntoutusta.
Monia miehiä vaivaa syvä häpeä ja pelko leimautumisesta. Sukupuolinormit yhdistävät haavoittuvuuden helposti naiseuteen ja voiman miehisyyteen – ja juuri siksi moni uhri jää vaille sanoja ja kuulumattomiin. Vain harva hakee apua, ja väkivallan kierre jatkuu. Traumalla on myös laajemmat seuraukset: se heijastuu perheisiin ja vaikuttaa koko yhteisöön.
Toipumista ei voi jättää yksin selviytyjien harteille
Foorumissa kuultiin koskettavia kertomuksia selviytyjien toipumisen polulta. Moni korosti vertaistuen merkitystä: tieto siitä, ettei ole yksin, vahvistaa toipumista.
Moni selviytyjä, joka on joutunut pakenemaan kotimaastaan ja rakentamaan elämäänsä uudessa maassa, kertoi toivovansa mahdollisuutta kouluttautua ja huolehtia lapsistaan – lapsista, jotka ovat usein syntyneet väkivallan seurauksena.
Selviytyjien viesti oli selvä: häpeän ja stigman juuret on katkaistava. Mutta sitä ei voida sälyttää yksin heidän vastuulleen. Tarvitaan yhteisöjen, viranomaisten ja kansainvälisten toimijoiden sitoutumista.
Ugandasta oppia kulttuurisesti herkistä ratkaisuista
Konferenssissa kuultiin esimerkkejä siitä, miten Ugandassa on kehitetty kulttuurisesti herkkiä tapoja tukea miehiä ja poikia. Työtä kuitenkin jarruttavat yhä niukat resurssit ja puutteellinen koulutus. Erityisen huolestuttava on vammaisten miesten tilanne: he jäävät usein täysin tilastojen ja palveluiden ulkopuolelle.
Kohti näyttöön perustuvia ratkaisuja ja yhteistä vastuuta
Puheenvuoroissa korostettiin tutkimustiedon merkitystä. Ilman luotettavaa tietoa ei voida kehittää vaikuttavia hoitomenetelmiä tai edistää oikeudenmukaista vaikuttamistyötä. Globaaleihin haasteisiin vastaaminen edellyttää näyttöön perustuvia ratkaisuja ja vahvaa yhteistyötä eri toimijoiden välillä.
Fidan Kongon tiimi koki tapahtuman tärkeäksi virstanpylvääksi. Konferenssista saadut opit aiotaan sisällyttää tulevaisuudessa Kongon maaohjelmaan.
Tavoitteena on käynnistää muutos vahvistamalla henkilöstön osaamista, lisäämällä tietoisuutta yhteisöissä ja rakentamalla tiiviimpää yhteistyötä.
Toivo rakentuu hiljaisuuden rikkomisesta, kokemusten jakamisesta ja yhteisestä vastuunkannosta. Se rakentuu myös päätöksestä olla luovuttamatta.
Kirjoittaja: Katja Köykkä
Kirjoittaja työskentelee Kongon demokraattisen tasavallan maaohjelmassa erityisneuvonantajana. Hänen vastuullaan on seksuaalista väkivaltaa ehkäisevä työ sekä selviytyjien tukityö.
