Miten Myanmarin pitkittynyt kriisi näkyy lasten arjessa? Kysyimme sitä lapsilta itseltään. Yhä useampi lähtee kouluun ilman aamupalaa tai joutuu selviytymään koulupäivästä ilman kunnollista ateriaa. Pitkittynyt konflikti ja ruoan hinnan nousu vaikeuttavat perheiden mahdollisuuksia huolehtia lastensa ravinnosta.
Yhdeksänvuotias Hla Pyaw käy toista luokkaa. Hänen isänsä tekee satunnaisia töitä elättääkseen viisihenkistä perhettä, ja vanhempi sisar työskentelee tehtaassa.
Perheen tulot ovat epäsäännölliset. Tavallisesti perhe syö riisiä, kauden vihanneksia ja kalatahnaa. Lihaan heillä on varaa vain kerran kuukaudessa.
Hla Pyaw ei useinkaan pysty ottamaan kouluun eväitä. Lounastauolla hän kävelee kotiin syömään sitä, mitä sattuu olemaan tarjolla. Joskus myös aamiainen jää väliin.
– Kun minulla on nälkä, vatsaani sattuu enkä pysty keskittymään oppitunteihin. Silloin juon vain vettä koulun vesihanasta, jotta oloni paranisi, hän kertoo.
Hän haluaisi opiskella ahkerasti, mutta se on vaikeaa nälkäisenä.
Myanmar elää yhtä lähihistoriansa vakavimmista humanitaarisista kriiseistä. Pitkittynyt aseellinen konflikti, miljoonien ihmisten pakolaisuus ja talouden romahdus tekevät arjesta lähes mahdottoman yhtälön erityisesti köyhimmille perheille.
Ruoan hinnan nousu näkyy suoraan lautasella. Kun tulot eivät riitä, aterioita vähennetään ja liha, kananmunat ja muu ravitseva ruoka jäävät yhä useammin pois.
Riisiä ja yksi kananmuna
Hla Pyawn kokemus ei ole poikkeus. Haastattelimme 13:a lasta Fidan tukemassa oppimiskeskuksessa Myanmarissa. Lähes kaikkien perheet kamppailevat saadakseen riittävästi ravitsevaa ruokaa.
Koulueväänä saattaa olla vain riisiä ja yksi kananmuna. Osa lapsista joutuu lähtemään kouluun kokonaan ilman eväitä.
Eräs seitsemäsluokkalainen kertoi, että kuukaudessa on noin kymmenen päivää, jolloin hänellä ei ole koulussa syötävää ollenkaan.
– Noina päivinä minulla on usein nälkä oppituntien aikana. Joskus saan nälästä päänsärkyä ja vatsakipua. Välillä olen ollut niin heikko, että olen joutunut pyytämään opettajalta lupaa lähteä kotiin, hän kuvailee.
Hintojen nousu näkyy myös pienissä asioissa. Lapset kertovat, ettei taskurahalla enää saa samoja välipaloja kuin ennen. Moni säästää vähäiset rahansa mieluummin kyniin, vihkoihin ja muihin koulutarvikkeisiin.
Lapsi töihin ennen koulupäivää
Neljättä luokkaa käyvä Ei Ei auttaa perhettään tekemällä töitä. Hänen isänsä on vaikean sairauden vuoksi työkyvytön, ja äiti elättää perhettä tekemällä päivätyötä muun muassa riisipelloilla.
Joka aamu ennen kouluun lähtöä Ei Ei työskentelee pienellä ruokakojulla myymässä friteerattuja leivonnaisia. Hän ansaitsee alle euron aamulta.
– Se auttaa kuitenkin perhettäni maksamaan isäni lääkkeitä, hän sanoo.
Ei Ei joutuu sinnittelemään koulussa nälkäisenä.
– Kun näen toisten ostavan välipaloja ja syövän yhdessä, minusta tuntuu surulliselta. Tuntuu, että olen erilainen kuin muut.
Ruokajakelu tukee oppimista
Samanlaiset kokemukset toistuvat eri kylissä. Lapset kertovat lihan, kananmunien ja välipalojen vähentyneen perheiden ruokavaliosta.
Riittämätön ravinto vaikuttaa lasten jaksamiseen, terveyteen ja keskittymiseen koulussa. Nälkä voi aiheuttaa voimattomuutta ja johtaa koulupäivien keskeytymiseen tai poissaoloihin.
Silti lasten kertomuksissa toistuu vahva halu jatkaa koulunkäyntiä.
Kylissä toimii Fidan kehitysyhteistyöohjelman tuella oppimiskeskuksia, joissa lapset voivat opiskella esikoulusta toisen asteen opintoihin asti.
Meneillään olevan humanitaarisen kriisin vuoksi oppimiskeskuksissa on jaettu päivittäin ruokaa, kuten kanakeittoa, riisipuuroa, maitoa ja leipää. Monille lapsille se on päivän ainoa kunnon ateria.
