Vuosikymmeniä jatkuneiden konfliktien repimässä Kongon demokraattisessa tasavallassa tuhannet ja taas tuhannet ovat kohdanneet menetyksiä ja kipua sukupolvien ajan. Etnisiä konflikteja, sotaa, luonnonkatastrofeja, köyhyyttä ja sosiaalisia ongelmia. Tämä kaikki uhkaa koko maan kehitystä ja ihmisoikeuksien toteutumista. Tulevaisuuden rakentamisen edellytyksenä on yhteyden palauttaminen ihmisten ja yhteisöjen välille. Keskeisessä roolissa tässä on koulu. Siellä kasvaa huomisen johtajia.
Meillä on rauha, kun emme kuuntele luotien rätinää, ei ole varkauksia ja kun kerromme turvattomuuksista viranomaisille. – David, 12 vuotta.
Rauhankasvatus on olennainen osa Fidan työtä Kongon demokraattisessa tasavallassa. Fidan ja kongolaisen CEPAC-kirkkokunnan yhteistyönä on avattu 80 rauha-kerhoa eri kouluissa.
– Rauhan rakentamisen työ on välttämätöntä yhteisöissämme. Kerhot opettavat lapsille rauhan merkityksen ja auttavat heitä rakentamaan yhteyksiä toisiinsa, projektin työntekijä Jonatan Asumani Dunia kertoo.
Kouluilla kokoontuvat rauha-kerhot ovat merkityksellisiä myös muille kuin koululaisille. Lapset oppivat ryhmissä suvaitsevaisuutta ja riitatilanteiden käsittelyä. Kerholaisista tulee rauhan lähettiläitä myös muualla yhteisössä.
Rauha on vapautta. – David, 12 vuotta.
Lapset ratkovat arkisia riitatilanteita
Myös opettajia on koulutettu rauhantyöhön. Maaliskuussa opettajien seminaarissa käytiin läpi rauha-kerhoihin tehtyä opasta. Siinä käsitellään muun muassa identiteettiä, tunteita ja kommunikaatiota. Opettaja haastavat lapsia ja nuoria vaikuttamaan omien mahdollisuuksiensa mukaan niin, että askel askeleelta kuljetaan kohti rauhaa. Ei vain yhteiskunnassa, vaan omassa sydämessä ja mielessä, kodissa ja koulussa.
Rauha on sitä, että rakastaa toisia sydämessään. – Samuel, 13 vuotta.
Opettaja Christoph Rubaduka kuuli kerhoista muutama vuosi sitten, ja pian hänen koulullaan kokoontui 12 lapsen kerho kolmesti viikossa.
– Vähitellen pystyimme ratkaisemaan arjen konflikteja. Lapset ottivat vastuuta asioista ja toivat viestiä opettajille erilaisista tilanteista. Kun ongelmia ilmeni, kutsuimme lapset ja muutaman opettajan analysoimaan niitä yhdessä, kertoo Christoph.
Lasten saadessa sopivasti vastuuta ja taitoja, koulurauha paranee. Christoph kertoo, miten sen myötä myös eräs koulukiusattu vammainen lapsi uskalsi palata takaisin kouluun.
– Huomasimme, että työmme vaikutti myös kyläyhteisöön, sillä muutkin lapset, jotka eivät olleet omasta koulustamme, toivat meille ongelmia ratkaistavaksi.
CEPAC-kirkon työntekijä Jonatan Asumani Duni kertoo, että sama vaikutus on huomattu muissakin kouluissa, jotka ovat saaneet koulutusta rauhanrakentamiseen. Lapset osaavat ratkaista riitoja ja ymmärtävät erilaisuuden rikkautena.
Arjen työssäni pohdin paljon sitä, kuinka rakentaa rauhaa ja toivoa niiden lasten sydämiin, jotka ovat nähneet vanhempansa tapettavan. On kohtuutonta pyytää heitä antamaan anteeksi, jatkamaan elämää ja unohtamaan menneet. – Koulutukseen osallistunut opettaja
Rauhaa täytyy rakentaa kaikkialla ja kaikkien kanssa
Joka vuosi Christophin koulu järjestää tapahtuman, jossa kerholaiset esittävät näytelmiä ja runoja.
– Sitten keskustelemme vanhempien kanssa siitä, miten voimme kehittää kyläämme yhdessä, Christoph sanoo.
Rauha-kerhosta käydään myös paikallisella radiokanavalla puhumassa rauhasta viikoittain. Tulevaisuudessa kyläjohtajatkin kutsutaan mukaan työhön. Christoph toivoo, että yhteisöt näkevät koulujen kanssa tehdyn yhteistyön merkityksen.
Rauha ja turvallisuuden tunne kulkevat käsi kädessä
Vaikka työ on haastavaa, on rauhan rakentaminen alkanut pieninä askelina arjessa.
Koemme rauhaa, kun nauramme muiden kanssa. – Shukuru, 9 vuotta.
Jonatan kertoo, että kehitysyhteistyö on muutenkin tuonut rohkaisevia muutoksia kokonaisten kylien arkeen. Positiivisen muutoksen näkeminen ja kommunikointitaidot antavat vahvemman perustan nyt ja tulevaisuudessa.
– Yhdessä voimme luoda turvallisemman yhteisön tuleville sukupolville. Lapset ovat huomisen johtajia, he rakentavat huomista tämän päivän eväillä, Jonatan summaa.
Rauha alkaa siitä, että käydään avointa keskustelua ja jokainen näkee toisen ihmisarvon. Koulu on tässä neutraali ja kaikille avoin paikka, joka yhdistää kyläyhteisön.
– Jokaisen tulee ymmärtää, että kun välittää toisesta, ei voi vahingoittaa häntä, Christoph toteaa.
Rauha on sitä, että on turvassa. – Mustapha, 14 vuotta
