Keväällä 1981 järjestettiin historiallinen vaatekeräys. Suomalaisten lahjoittamat 5,5 miljoonaa vaatekiloa tukkivat Etelä-Suomen ratapihat ja antoivat lähtölaukauksen Fidan kirpputoritoiminnalle.
Valtakunnallinen ”Yhdelle vähimmistä” -vaatekeräys käynnistyi toukokuussa 1981. Sen järjestivät Fidan kehitysyhteistyöosasto, jota kutsuttiin tuolloin Lähetyksen Kehitysavuksi (LKA), ja paikalliset helluntaiseurakunnat.
PAULI RANTANEN (13.12.1936–26.1.2016) IN MEMORIAM
Tavoitteena oli kerätä tekstiililumppua, lajitella ja myydä se jatkojalostusta varten. Tuotot käytettiin valtion kehitysyhteistyötuen omarahoitukseen. Fidan ja helluntaiseurakuntien kehitysyhteistyö oli saanut valtion tukea vuodesta 1974 lähtien.
Näin laaja vaatekeräys oli sodanjälkeisessä Suomessa ainutlaatuinen tempaus, ja seuraukset olivat ennalta-arvaamattomat.
Sadattuhannet suomalaiset innostuivat tyhjentämään vaatekomeronsa, ullakkonsa ja varastonsa. Vain vajaassa kahdessa kuukaudessa kertyi huikeat 5,5 miljoonaa kiloa käytettyjä vaatteita ja tekstiilejä. Ne kuljetettiin Vihtiin Selin kylään.
Vaatteita kertyi kaikkiaan 350 junavaunulastia ja 120 rekka-autolastia.
Junavaunujen tyhjentäminen oli hidasta työtä, eikä siihen ollut varattu riittäviä koneita. Riihimäeltä Vihtiin asti ratapihoilla seisoi vaatelastissa olevia junavaunuja. Valtion Rautateillä ei juuri hymyilty.
Lopulta ratapihat kuitenkin saatiin tyhjiksi. Samalla Vihtiin muodostui ennen näkemätön kierrätysvaatevuori.
Sadat talkoolaiset helluntaiseurakunnista eri puolilta maata kävivät lajittelemassa vaatevuoria Vihdissä. Osa talkoolaisista oli päihdeongelmistaan kuntoutuvia entisiä alkoholisteja. Lajittelun lomassa järjestettiin yhteisiä hartaus- ja rukoushetkiä; lajittelukeskuksessa toimi jopa ”Lumppukuoro”.
Miljoonien vaatekilojen kanssa Selin kylässä puuhailevat helluntailaiset saivat julkisuutta mediassa. Myös lähiseutujen asukkaat ihmettelivät vaatevuoria ja ennustivat niille käyvän huonosti vesisateessa.
Kaikkien hämmästykseksi Selissä ei satanut pisaraakaan vettä touko-kesäkuussa, kun vaatteet vielä olivat taivasalla. Vasta kun vaatteiden päälle vihdoin saatiin pressut, alkoi sade, jota kesti lähes koko loppukesän.
Lajittelijat keräsivät erikseen puuvillan, villan ja sekalumpun. Samalla kuitenkin huomattiin, että noin viidennes – noin miljoona kiloa – vaatteista oli vielä myyntikelpoista.
LKA:n varainhankinnasta vastannut Pauli Rantanen sai idean perustaa kirpputoreja, joissa myytiin kierrätysvaatteita ja käytettyjä tavaroita. Liikkeitä kutsuttiin aluksi LKA-kirpputoreiksi ja Patinapuodeiksi.
Pauli Rantanen yhdisti omaperäisellä tavalla kierrätyksen ja kristillisen evankeliumin yhteen lauseeseen: ”arvottomasta tulee arvokas ja hylätystä hyödyllinen”.
Rantasen visiossa ihmisten hylkäämiä vaatteita lajittelivat yhteiskunnan unohtamat entiset alkoholistit, ja uuden arvon saaneista vaatteista hyötyivät maailman unohtamat kehitysmaiden lähimmäiset.
Ensimmäinen kirpputori oli perustettu koeluontoisesti Helsingin Sörnäisiin jo joulukuussa 1979. Vaatekeräys antoi sysäyksen uusien myymälöiden avaamiselle. Kirpputoritoiminta Suomessa oli vielä uutta ja tuntematonta, vaikka muutamia toimijoita alalla jo olikin.
Vuoden 1981 loppuun mennessä LKA ja helluntaiseurakunnat olivat perustaneet jo 18 LKA-kirpputoria. Ketju kasvoi kolmen vuoden ajan nopeassa tahdissa: vuosittain avattiin noin kymmenen uutta myymälää.
Suurimmillaan myymäläketju oli vuonna 1987, jolloin LKA-kirpputoreja oli kaikkiaan 47. Tällä hetkellä Fidan myymälöitä on 16 paikkakunnalla yhteensä 27.
Vuoden 1981 jättimäinen vaatekeräys opetti paljon kierrätyksestä jo kauan ennen kuin kierrätys tuli muotiin. Fida on alan uranuurtaja, joka on antanut asiakkailleen jo lähes neljän vuosikymmenen ajan helpon tavan osallistua niin ympäristöä säästävään kierrätykseen kuin kehitysmaiden lähimmäisiä auttavaan hyväntekeväisyyteen.
Lue lisää
