Palestiinan Pipliaseuran johtaja Nashat Filmon pyytää, ettemme unohda palestiinalaisia kristittyjä, joilla on nyt entistä kovemmat oltavat.
Nashat Filmon seisoo Jerusalemin vanhankaupungin kupeessa jättimäisen Notre Damin, tunnetun ranskalaisten pyhiinvaeltajien rakentaman maamerkin kattoterassilla. Palestinian Bible Societyn, Palestiinan Pipliaseuran johtaja on juuri palannut työreissulta Länsirannalta. Hän pitää säännöllisesti yhteyttä myös Gazan-kollegoihinsa.
Filmon kertoo, että Gazan alunperin noin 4500:sta kristitystä suurin osa on joutunut lähtemään menneiden vuosien aikana. Jäljellä on vain noin 700–800 hengen yhteisö Pohjois-Gazassa.
– He ovat niitä eläviä kiviä, Gazan suola. Jos kristityt katoavat, menetämme sen myötä myös tärkeän osan historiaa.
Vaikka poliittinen ja humanitaarinen tilanne palestiinalaisalueilla on vakava, nousee hymy Nashat Filmonin kasvoille, kun hän osoittaa vanhankaupungin muurien takana kohoavaa kupolia.
– Näetkö Kalliomoskeijan? Sen takana on pieni talo, jossa kasvoin. Tuolla oli kotini, keskellä kristittyjen korttelia. Näin makuuhuoneeni ikkunasta Öljymäen, hän viittilöi Raamatusta tuttujen paikkojen suuntaan.
– Näin vanhankaupungin hyvät ja huonot puolet. Koin intifadat ja poliittiset jännitteet.
Filmon kertoo, että elämä palestiinalaisena kristittynä ensimmäisen ja toisen kansannousun aikaan 80-90-luvun taitteessa ja myöhemmin 2000-luvun alussa ei ollut helppoa. Vaikka olisi pysytellyt sivussa, oli jännitteinen ilmapiiri aistittavissa.
Filmon sai kristillisen kasvatuksen ortodoksiselta isältään ja protestanttiselta äidiltään.
– Ajattelin, että usko on ihan hieno juttu, mutta ei minua varten. Halusin toteuttaa unelmiani ja edetä urallani. Lukion jälkeen menin opiskelemaan hotellialaa katoliseen yliopistoon Beetlehemiin.
Vaikka kristinusko ei ollut päällimmäisenä mielessä, Filmon kertoo käyneensä kirkossa säännöllisesti.
– Kerran kirkonpenkissä tunsin, kuinka Herra kuiskasi korvaani, hän muistelee hetkeä, jolloin usko Jumalaan muuttui omakohtaiseksi.
Nuori opiskelijapoika halusi oppia lisää uskosta ja alkoi käydä aktiivisemmin seurakunnassa. Pian hän oli aloittamassa kristillistä opiskelijatoimintaa yliopistolla yhdessä muutaman muun opiskelijakaverinsa kanssa.
– Esitimme Jeesus-filmiä, jaoimme Raamattuja ja pidimme joulujuhlia, joissa jokainen sai joululahjan, taustasta huolimatta. Liike kasvoi ja levisi muihin yliopistoihin. Vuosien varrella tuhansia opiskelijoita osallistui tapahtumiin, joita järjestimme 90-luvulla Beetlehemissä ja muualla Länsirannalla, Filmon muistelee.
Opintojen jälkeen Filmon kartutti työkokemusta eri hotelleissa Jerusalemissa. Hän eteni nopeasti urallaan. Eräänä päivänä hotellin omistaja pyysi hänet juttusille ja kertoi Filmonille siirtävänsä hotellin johdon hänen vastuulleen.
Tarjous oli sellainen, josta ei kannattanut kieltäytyä.
– Jumala kuitenkin puhui minulle ja sanoi, että minut on kutsuttu johonkin suurempaan: ei pelkästään jakamaan ruokaa ihmisille, vaan tarjoamaan myös hengellistä ravintoa, Nashat Filmon kertoo.
Vuonna 1995 Filmonille tarjottiin työpaikkaa Palestiinan Pipliaseurasta. Hän oli tullut tutuksi vuonna 1816 perustetun raamattuseuran kanssa jo opiskeluaikoinaan hakiessaan vanhankaupungin kirjakaupasta arabiankielisiä Raamattuja ja Uusia testamentteja jaettavaksi opiskelijoille.
– Kun ilmoitin, että irtisanoudun työstäni, hotellin omistaja sanoi, että olen hullu, Filmon muistelee.
Vuonna 2007 Filmonista tuli Pipliaseuran johtaja. Nyt 40 työntekijän lisäksi seuralla on satoja vapaaehtoisia.
Jerusalemin kirjakaupan lisäksi kauppoja ja muuta toimintaa on eri puolilla palestiinalaisalueita: sosiaalityötä ja kristillistä eri väestöryhmille suunnattua toimintaa yhteisöissä, kuten naisten piirejä ja pyhäkouluja. Alkuun työkohteina olivat Länsirannan palestiinalaisalueet, mutta 2000-luvun alussa Gazan työ sai alkunsa. Siinä Fidan tuki oli merkittävä. Gazaan perustettiin kirjakauppa ja siellä aloitettiin yhteisökehityksen lisäksi johtajuusohjelma ja järjestettiin muun muassa ruokajakelua.
Fidan osuus työssä päättyi vuonna 2015, mutta se on jatkunut Pipliaseuran omalla rahoituksella edelleen.
Palestiinalaiset kristityt ovat kärsineet pitkään. Pyydän, ettei maailma unohtaisi meitä.
Helppoa kristittyjen elämä ja työ Gazan alueella ei ole ollut ennen nykyistä sotaakaan. Iso takaisku tapahtui 7.10.2007, kun radikaalit islamistit tappoivat kirjakaupan työtekijän ja kristityn aktivistin. Hän oli Nashat Filmonille läheinen työkaveri ja ystävä.
– Se oli palestiinalaiskristittyjen seitsemäs lokakuuta. Gazan kristityt ovat maksaneet kalliin hinnan. He ovat olleet siellä kristinuskon alusta saakka.
Filmon muistuttaa, että Jeesuskin kävi Gazassa vaeltaessaan Galileasta muinaista kauppareittiä Via Marista, joka kulki Damaskoksesta Gazan kautta Egyptiin.
– Meillä on tärkeä tehtävä tukea ja kannatella Gazan kristittyjä. He ovat Kristuksen ruumis, todistus pimeyden keskellä.
Pohjois-Gazan kristityistä moni on menettänyt kotinsa ja saanut hätämajoituksen kirkkojen tiloista. Moni kärsii nälästä.
– Ruokaa on vaikea löytää ja saatavilla on pääosin säilykkeitä. Henkilökuntamme valmistaa ruokaa niistä tarvikkeista, joita on saatavilla. Suurin osa syö kerran päivässä. Eräs kollegani kertoi laihtuneensa jo 16 kiloa.
Pipliaseura on hankkinut kirkon tiloihin evakuoituneille patjoja, vaatteita, hygieniatarvikkeita, elintarvikkeita, pyörätuoleja ja rollaattoreja ja järjestänyt ruokajakelua sekä puhdasta vettä. Joissakin tapauksissa on annettu myös käteisavustuksia.
– Noin 1000 henkeä on saanut apua kauttamme. Sain juuri soiton eräältä mieheltä. Hän kertoi, että hän ja hänen perheensä on menettänyt ihan kaiken. Heidän kotinsa oli tuhoutunut, eikä jäljelle yhtäkään huonekalua. Jäljellä on vain asuntolaina, jota he eivät pysty maksamaan. Ihmiset soittavat ja kertovat, että heillä ei ole enää mitään syötävää.
Kollegani Gazassa tekevät avustustyötä oman henkensä uhalla. He majoittavat ihmisiä kirkon tiloissa, laittavat ruokaa ja auttavat hätää kärsiviä.
Ensisijaisesti raamattuseuran työ on edelleen hengellisiin tarpeisiin vastaamista. Jeninissä on juuri pidetty nuorten teini-ikäisten viikonloppuleiri. Filmon kertoo, että enenevissä määrin on autettava hädänalaisia ihmisiä myös muilla tavoin. Haastatteluviikolla raamattuseura on juuri järjestänyt ison terveystapahtuman Nablusissa, Jeninissä ja Jerikossa, jossa lääkärit ja hoitajat tekivät terveystarkastuksia.
– Vuokrasimme ison hallin. Ihmiset tulevat jonossa. Annamme tarpeen mukaan lääkkeitä, lähetämme sairaita ihmisiä sairaalaan. Joillakin verenpaine oli yli 190.
Filmon puhuu tilanteesta silmin nähden tuskaisena.
– On päivänselvää, että tuomitsen 7.10. iskun. Osa gazalaisista on osallisena terrorismiin, mutta suurin osa on viattomia. Meidän täytyy kertoa siitä, että Gazassa on paljon tavallisia, viattomia ihmisiä. Ihmiset tarvitsevat rukousta. Rukoilen, että konfliktiin tulisi ratkaisu.
Moni on menettänyt työnsä, myös Länsirannalla. Beetlehemissä monen elinkeino riippuu turismista. Tuhansia gazalaisia työntekijöitä jäi Länsirannan puolelle 7.10.23, kun Israelin armeija sulki Gazan rajan. Heillä ei ole perhettä, asuntoa eikä rahaa. Filmon kertoo, että Jerikossa on kaksi väliaikaista leiriä ja poliisiasemasta on tehty väliaikaismajoitus gazalaisille työläisille. Jotkut asuvat kadulla. Jotkut saavat ruokaa tai apua paikallisilta.
– Toivoisin, että ajattelisimme toisiamme. Meidän pitäisi kohdella toisiamme niin kuin Jumala haluaisi meidän tekevän.
Meidän täytyy kertoa siitä, että Gazassa on paljon tavallisia, viattomia ihmisiä. Ihmiset tarvitsevat rukousta. Rukoilen, että konfliktiin tulisi ratkaisu.
Filmon kertoo ihmisten hengellisestä nälästä. Hän kertoo tavanneensa kadulla muslimituttavansa. Tämä kertoi, kuinka oli lukenut pääsiäisen tapahtumista Raamatusta.
– Mies oli aivan haltioissaan siitä, että Herra tuli juuri meidän maahamme ja mitä hän teki meidän puolestamme.
Hän uskoo, että tilanteen kaoottisuudesta huolimatta nyt on paras aika tehdä rauha.
– Tarvitsemme toisiamme nyt enemmän kuin koskaan, meidät on kutsuttu rakentamaan rauhaa. Täällä on maata ja tilaa kaikille elää rauhassa. Tarvitsemme dialogia ja siltojen rakennusta. Pyydän rukousta maamme ja kansamme puolesta, jotta voisimme saada kestävän rauhan.
Lue lisää
