Anna-Liisa Liljefors 
Kun nuori Tino Grönfors astui ensimmäistä kertaa Elämä ja Valo -kokousteltan sisään, hän tiesi löytäneensä jotakin erityistä. Tämä kokemus käynnisti polun, joka vei hänet järjestön toiminnan johtoon.
14-vuotiaana Tino oli yökylässä samanikäisen kaverinsa luona ja kuunteli tarkkaan aikuisten keskusteluja uskosta. Asiat olivat hänelle tuttuja jo kotoa, ja illalla hän rukoili ja teki oman uskonratkaisunsa. Kun Tino kertoi asiasta kaverilleen, hän joutui melkoiseen tenttiin. Kaveri halusi varmistaa, ettei Tino ollut leikkimässä uskon asioilla – niitä ehtisi pohtia myöhemminkin.
– Aamulla hän herätti minut ja kysyi, että vieläkö olet uskossa, Tino kertoo naurahtaen. Nuoren pojan oli helppo vastata myöntävästi.
Tinon vahva kutsumus tehdä lähetystyötä alkoi, kun hän puolen vuoden kuluttua vieraili Jyväskylän helluntaiseurakunnan romanijuhlilla. Tino kiinnitti huomiota nuoriin, jotka palvelivat siellä koko sydämellään.
– Heidän esimerkkinsä ja sanoma Jeesuksen kokonaisvaltaisesta seuraamisesta sytyttivät halun antaa itsekin tälle asialle kaikkeni, hän kertoo.
Vapaaehtoistyö kasvatti
Tinolla on taito johtaa ja koordinoida asioita sujuvasti. Hänen kutsumuksensa ytimessä on palveleva johtajuus, ja hän haluaa nähdä ympärillään olevien ihmisten onnistuvan.
– Haluan varustaa ihmisiä niin, että heidän palvelutyönsä toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla.
Elämä ja Valo -järjestöllä on yli 100 vapaaehtoistyöntekijää eri puolilla Suomea. Tino arvostaa heidän työpanostaan ja haluaa pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan. Menneinä vuosikymmeninä Elämä ja Valo -kokousteltat olivat kesäisin tuttu näky ympäri Suomea. Kun Tino pääsi ensimmäisen kerran telttakokoukseen Iisalmessa, hän oli aivan myyty ja halusi mukaan hommiin.
Pian Tinosta kasvoikin aktiivinen vapaaehtoinen. Hän auttoi telttaevankelistoja käytännön asioissa ja oli mukana pystyttämässä ja vartioimassa telttaa eri paikkakunnilla. Hän juonsi tilaisuuksia ja kertoi uskostaan.
– Imin itseeni Elämä ja Valon näkyä ja ilmapiiriä. Se vei mukaan, hän kertoo. Ennen palkkatyön alkamista Tino toimi jo Elämä ja Valo -lehden päätoimittajana ja hallituksen jäsenenä.
Rukousvastaus romanijuhlilla
Tino on työskennellyt mm. koulunkäyntiavustajana, yrittäjänä ja Vapaakirkon diakoniajärjestö ViaDiassa projektikoordinaattorina. Hän toimi rikos- ja päihdetaustaisten ihmisten parissa.
– Opin ViaDialla tärkeitä taitoja, kuten heikommassa asemassa olevien ihmisten kohtaamista ja projektin hallinnointia. Jo alusta asti koin, että samalla, kun palvelen siinä tehtävässä, minua varustetaan tulevaa varten.
Kun Elämä ja Valon toiminnanjohtajan paikka tuli avoimeksi, Tino koki, että nyt on uuden aika. Hän täytti hakupaperit, mutta ei halunnut tyrkyttää itseään tehtävään. Hän lähti Mikkeliin loppiaispäivän romanijuhlille.
– Olen aina luottanut siihen, että Jumala johdattaa, kun kuljetaan rukoillen. Nyt rukoilin selkeää merkkiä.
Viimeisen tilaisuuden loppurukouksen jälkeen seurakunnan evankelista Pauli Blomerus sanoi:
– Täällä on joku uuden työtehtävän edessä. Astu siihen rohkeasti, sillä Jumala on sinun kanssasi.
Sanoma rohkaisi Tinoa, ja pian hän on toiminut Elämä ja Valo -järjestön toiminnankoordinaattorina viiden vuoden ajan.
– Olen tarvinnut tuota vahvistusta. Olisin epäillyt muuten monesti, onko tämä oma suunnitelmani. Tehtävä on niin hieno ja vaativa, että en olisi uskaltanut näillä taidoillani siihen lähteä, ellen olisi kokenut, että Jumala on tässä mukana.
Kohtaamisia arjen keskellä
Elämä ja Valo -järjestö kohtaa romaneja vierailemalla kodeissa sekä järjestämällä tilaisuuksia yhdessä seurakuntien kanssa. Perhetyössä tuetaan perheitä tavallisissa arkipäivän asioissa, vanhemmuudessa, iloissa ja suruissa.
Tino kertoo, että vaikka Suomen romaniyhteisön tilanne on verrattain hyvä Euroopan laajuisessa mittakaavassa, yhteisön sisällä vallitsee kuitenkin voimakas kahtiajakautuminen. Suurella osalla romaneista menee hyvin. Esimerkiksi ennätysmäärä heistä valmistuu ammattikorkeakouluista. Monet saavat hyviä työpaikkoja tai menestyvät yrittäjinä. Tino iloitsee myös siitä, että romaneja on nykyisin vastuullisissa tehtävissä seurakunnissa.
Toisaalta on huolestuttavaa, että päihteet ovat saaneet otteen monesta romaninuoresta, ja tähän liittyy usein myös rikollisuutta ja häiriökäytöstä. Tämän ryhmän toiminta rikkoo sekä heidän omaa että heidän läheistensä elämää.
– Monet vanhemmat itkevät lastensa puolesta. Elämä ja Valo -järjestön tehtävä on olla tuki ja rinnalla kulkija näissä tilanteissa.
Tino nostaa esiin yhden lempijakeistaan Raamatussa: “Pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat” (Snl 24:11).
– Haluamme kohdata ihmisen siellä, missä hän horjuu elämän ja kuoleman rajalla, ja olla muutoksentekijöinä, jotta hän kääntyisi ja löytäisi perustan, joka kannattelee.
Tinon omaksi motoksi vuosien varrella on muotoutunut: Kalliolle rakennettu kestää.
Työn parhaisiin puoliin kuuluu se, kun näkee ihmisten elämässä tapahtuvan pysyviä muutoksia. Tino on nähnyt monen romanin elämän täyttyvän uudelleen toivosta. Esimerkiksi eräs ystävä, jolla on vahva rikostausta, nousi ihmeellisesti jaloilleen. Hänellä on takanaan jo vuosia rikoksetonta elämää. Hän on suorittanut ammattiopinnot ja raamattukoulun, saanut ammatin sekä vakituisen työn.
– Onnistumiset tuovat suurta iloa. On myös tärkeää muistaa, että vaikutus ei rajoitu vain siihen ihmiseen itseensä, vaan se moninkertaistuu hänen lähipiirissään.
Käyntikortti koteihin
Kipinä lähetystyöhön syttyi viimeistään silloin, kun Tino nuorena toimi ohjaajana Tšernobylin lapsille järjestetyillä leireillä, joita pidettiin Jyväskylän helluntaiseurakunnan leirikeskuksessa. Seitsemän vuoden ajan hän vietti siellä joka kesä kaksi viikkoa.
Latviassa Tino vieraili ensimmäisen kerran iisalmelaisen Olli Grönforsin kanssa vuoden 2007–2008 tienoilla ja vaikuttui syvästi siitä, kuinka Ollin tavallinen palvelustyö oli avannut ihmisten sydämiä Jumalan puoleen.
Pitkään jatkunut työ Baltiassa tarvitsi jatkajaa. Tino näki oman kansansa ahdingon keskellä tarpeet, joihin hän voisi itse olla vaikuttamassa.
Yhdessä Keijo Baltzarin ja Juhani Valentinin kanssa hän lähti kartoittamaan tilannetta paikan päälle. Nykyisin Suomen romanit vierailevat Latviassa useita kertoja vuodessa eri kokoonpanoilla viemässä avustusta ja kertomassa evankeliumia.
Tino kertoo, että Suomen romaneille hengelliset asiat ovat niin tuttuja, että olisi väärin pitää asiat pelkästään itsellä.
– Suomen romaneina meillä on hieno mahdollisuus päästä Itä-Euroopan romanikoteihin. Se on kuin käyntikortti, sanoo Tino.
Samalla hän haluaa vahvistaa yhteyttä romanien ja valtaväestön välillä niin Suomessa kuin Itä-Euroopassa. Tino iloitsee Fidan ja Elämä ja Valon yhteisestä romanilähetystyöstä. Se on yksi hieno esimerkki yhteydestä.
Tinon unelma on, että Latvian romanien keskuudesta nousisi nuori sukupolvi, joka olisi täynnä uskoa ja halua auttaa omaa kansaansa.
