Milka Myllynen 
Lauren on nuori äiti, joka on joutunut itse kokemaan rankan aikuistumisen. Hän haluaa muuttaa tulevaisuutta ja taistella lasten puolesta. Lauren on jo perustanut esikoulun, jotta omilla lapsilla on mahdollisuus koulunkäyntiin.
Kun Lauren oli 13-vuotias, hänen ainoa mahdollisuutensa oli mennä naimisiin. Hänen äitinsä oli kuollut vuotta aikaisemmin. Lauren joutui lopettamaan koulunkäynnin, sillä päihdeongelmista kärsinyt isä ei pystynyt maksamaan koulumaksuja.
– Silloin päätin mennä naimisiin. Se tuntui pahalta, mutta tiesin etten muuten selviäisi hengissä, Lauren toteaa rauhallisesti.
Avioliiton myötä Lauren muutti kotikylästään toiseen pieneen kylään Itä-Keniassa. Uusi tilanne ei ollut nuorelle tytölle helppo. Kaikki tuttu jäi taakse ja Lauren joutui yhtäkkiä astumaan aikuisen rooliin uudessa kodissaan.
Lapsen syntymä herätti
Viisivuotias Alex leikkii ystävänsä kanssa pihalla pyörittämällä pyörän rengasta. Poika on Laurenin esikoinen. Lauren ei ollut vielä 18 vuottakaan, kun suloinen pieni vauva syntyi maailmaan. Sen jälkeen hän sai vielä tyttären.
– Meillä ei ollut kunnon taloa, missä nukkua, vaan asuimme vajan kaltaisessa rakennuksessa, Lauren kertoo.
Meillä ei ollut kunnon taloa, missä nukkua.
Äidiksi tultuaan Lauren ymmärsi, että jotain oli tehtävä, sillä miehen työ toisten pelloilla ei riittänyt perheen elättämiseen ja lasten koulunkäyntiin. Hän liittyi paikallisen seurakunnan tiloissa kokoontuvaan pöytäpankkiryhmään, joka on osa Fidan kehitysyhteistyötä kylässä. Jokainen jäsen tuo pienen summan rahaa yhteiseen pottiin, josta yhteisesti myönnetään lainoja toisille.
Pöytäpankista lainan saatuaan Lauren osti peltiä. Sitten hän rakensi perheelleen kodin. Savinen pieni talo on perheen ikioma: kaksi huonetta ja oviaukossa riippuu kangas suojana. Huoneiden edessä on avoin tila, jossa voi säilyttää tavaroita.
Kun Lauren tajusi, ettei Alex voisi aloittaa koulua vielä vuosiin, hän tunsi surua. Koulumatka on pienelle pojalle liian pitkä ja vaarallinen, sillä syrjäisillä seuduilla ei ole koulua jokaisessa kylässä.
Vähäravinteinen ruoka, paahtava aurinko, petoeläimet ja pitkät matkat viivästyttävät monien lasten koulunkäynnin aloitusta – jos he ylipäätään pääsevät kouluun. Kun sitten 15-vuotias istuu samassa luokassa alakoululaisten kanssa, motivaatio usein hiipuu, ja koulunkäynnin keskeyttäminen on yleistä.
– Päätin perustaa esikoulun seurakunnan tiloihin, koska muuten kylän lapset eivät olisi voineet aloittaa koulua, Lauren toteaa kuin itsestäänselvyytenä ja kohauttaa kevyesti olkiaan.
Esikoulu helpottaa lasten koulun aloitusta, vaikkei se voi korvata varsinaista koulua.
Laurenin ja muiden äitien unelma on se, että lapset saavat käydä koulun loppuun. He tietävät, että se on ainoa keino murtaa köyhyyden kierre pysyvästi. Edessä ovat kuitenkin koulumaksut sekä koulupuvun ja -tarvikkeiden hankinta.
Pelottava tulevaisuus
Syrjäinen kotikylä on kaukana palveluista ja punamultainen tie mutkittelee peltojen halki silmän kantamattomiin. Siellä täällä näkyy pieniä taloja ja vaikka kasvit ovat juuri nyt vihreitä, ovat pellot rutikuivia. Sade on saanut puut avaamaan lehtensä, mutta pelloille se ei riitä. Kuivuus uhkaa tuhota pienen toimeentulon ja äitien unelmat.
Laurenin miehen veli esimerkiksi on juuri kylvämässä kauden kolmatta satoa. Kuivuus on vienyt jo kaksi aiempaa satoa. Se runtelee ihmisten elinkeinon ja ruoasta on pulaa. Laurenin pöytäpankkiryhmästä saamalla lainalla hankittu siipikarjakaan ei ole turvassa. Kylvöä on siis pakko kokeilla vielä kerran. Narujen avulla he vetävät suoran linjan, jonka varrelle tehdään ensin kuokalla kuoppia ja niihin tiputetaan siemeniä.
Pienen tytön äitinä Lauren pohtii myös haasteiden keskellä elävien tyttöjen arkea – eihän se ole oman tyttären tulevaisuus?
Minua pelottaa tulevaisuus.
– Minua pelottaa se, mitä tulevaisuus tuo, Lauren sanoo hiljaa ja luettelee erityisesti tyttöjä uhkaavia vaaroja, kuten varhaisen avioliiton ja teiniraskaudet.
Köyhyys ja kuivuus ajavat ahdinkoon, jossa päädytään usein vaarallisiin tekoihin.
– Jotkut tytöt menevät tienvarrelle vaihtaakseen ohi ajavien mopokuskien kanssa seksiä kuukautissiteisiin. Heillä ei ole vaihtoehtoa, jos vanhemmilla ei ole varaa ostaa siteitä, Lauren kertoo huolestuneena.
Monet köyhyydestä kärsivät myyvät itseään myös saadakseen ruokaa ja käteistä.
Unelmana itsenäinen ura
Pöytäpankkiryhmä on antanut Laurenille motivaatiota muuttaa asioita. Hän haluaa oppia taitoja, jotka vievät häntä eteenpäin.
Lauren on aloittanut ompelijan ammattikoulutuksen ja hänen tavoitteensa on selkeä: itsenäinen ura ompelijana. Ujosti hymyillen hän haaveilee päivästä, jolloin joku ostaa hänen valmistamiaan vaatteita.
– Haluan olla riippumaton. Haluan ansaita tarpeeksi, jotta voin muuttaa lasteni tulevaisuuden näkymät, Lauren sanoo.
Vaikka Lauren on saanut paljon aikaan, edessä on yhä monia haasteita. Kuivuus ei ole yksittäisen ihmisen hallittavissa, eikä Lauren voi vaikuttaa siihen, milloin sato onnistuu.
Lauren ja muut pöytäpankkiryhmän naiset tarvitsevat tukea ja koulutusta viljelytekniikoista, maaperään sopivista kasveista ja ammatillisista taidoista. Vahvistamalla elinkeinoaan he voivat rakentaa paremman tulevaisuuden lapsilleen.
