Pyysimme kambodžalaisia lapsia kirjoittamaan arjestaan tarinan muodossa.
Kambodžassa maaseudun lapset saavat Fidan kummien tuella tukiopetusta oppimiskeskuksissa, joita on perustettu kyläseurakuntien yhteyteen.
Pienistä esikoululaisista alkaen oppilaat saavat tukea oppimiseen, sillä useimpien vanhemmat ovat lukutaidottomia eivätkä voi itse auttaa lapsiaan koulutehtävissä. Vanhemmille koululaisille on myös englannin tunteja ja halukkaat saavat käydä myös nuorten raamattupiirissä. Seurakunnan pihalla käy iltapäivisin siis melkoinen vilinä ja vilske!
Pyysimme yläkoululaisia kirjoittamaan siitä, millainen on tavallinen arkipäivä Kambodžan maaseudulla lapsen näkökulmasta.
Thidan tarina:
”Aamulla aikaisin Thida herää, menee pesulle ja valmistautuu kouluun. Tietenkään hän ei unohda aamupalaa perheensä kanssa. Äiti vie hänet kouluun joka päivä. Koulun portilla hän sanoo äidilleen hei hei ja juoksee ystäviensä luo, jotta he ehtivät kävellä yhdessä luokkaan.
Kello 11 äiti hakee hänet koulusta. Hän tervehtii aina äitiään kambodžalaiseen kulttuuriin kuuluvalla tavalla: Thida asettaa kätensä yhteen ja nostaa ne rinnalleen. Thida tervehtii isää samalla tavalla. Ennen illallista Thida käy suihkussa ja syö sitten ruoan yhdessä perheensä kanssa.
Ruoan jälkeen hän ottaa lyhyet päiväunet ennen kuin lähtee lisäopetukseen seurakunnalle. Hän viettää koko iltapäivän seurakunnalla oppien ja pitäen hauskaa ystäviensä kanssa. Myöhemmin, kun hän menee kotiin, Thida auttaa äitiä kotitöissä ja pesee koulupukunsa, jotta voi pukea sen seuraavana päivänä. Samaan aikaan äiti laittaa ruokaa. Ruoan jälkeen Thidalla ei ole paljoakaan tehtävää, joten hän menee ajoissa nukkumaan joka ilta.
