Neangin hymy tarttuu ympärillä oleviin, kun hän ottaa kitaran käteensä ja johdattaa yläkoululaiset lauluun. Kambodžassa pienen kyläseurakunnan katoksen alla riippumatossa istuva Neang toimii Fidan diakoniahankkeen koordinaattorina.
Neang Kem kasvoi pienessä kylässä, jossa asui vain kymmenkunta perhettä. Yksinhuoltajaäidin keskimmäisenä lapsena hän oppi pienestä pitäen sopeutumaan haastaviin olosuhteisiin. Kotona ei ollut sähköä eikä juoksevaa vettä, ja äiti työskenteli usein kahdessa tai kolmessa paikassa elättääkseen lapsensa. Virastotyöt, ruoanlaitto, siivous sekä sairaanhoitajan työ auttoivat perhettä selviämään.
Kun Neang siirtyi kyläkoulusta ylemmille luokille, unelma paremmasta koulusta kariutui perheen taloudellisten vaikeuksien vuoksi.
– Parempaan kouluun pääsivät vain ne, joiden oppimistulokset olivat tarpeeksi hyviä, mutta opiskeleminen maksoi.
Ahkerana opiskelijana Neang oli surullinen, kun rahat eivät riittäneet koulumaksuihin. Niinpä hän kävi lukion lähikoulussa. Kun tuli aika valita opintosuunta, oli Neang turhautunut eikä tiennyt, mitä haluaisi tehdä.
– Valitsin taloustieteet ja rahoituksen vain, koska ystävänikin tekivät niin. Halusimme pysyä yhdessä, hän selittää naurahtaen.
Omaa paikkaa etsimässä
Vuoden opiskelujen ja tarjoilijan työn jälkeen Neang huomasi, ettei taloustiede ollut hänen alansa. Hän päätti pitää tauon opinnoista ja aloitti työt kristillisessä järjestössä.
– Siellä oivalsin, että haluan tehdä jotain erilaista: johtaa ihmisiä ja työskennellä yhteisöjen keskellä, Neang kertoo innostuneesti.
Eräs lähetystyöntekijä näki Neangin potentiaalin ja tuki häntä oman paikan löytämisessä. Hän neuvoi Neangia opiskelemaan hallintoa, sillä siitä olisi hyötyä kaikkialla. Neang teki itse saman havainnon ja palasi kouluun.
– Olin hyvä kirjoittamaan, ja nautin opinnoistani, joissa sai miettiä ja pohtia. Tunsin, että olin oikeassa paikassa, Neang kertoo eläväisesti.
Valmistuttuaan Neang avioitui seurakunnassa tapaamansa naisen kanssa. Unelma muiden johtamisesta ja yhteisöjen kanssa työskentelystä tuli todeksi, kun Neang löysi oman paikkansa Kambodžan Assemblies of God –kirkon toimistolta.
Jumalan johdatus vie eteenpäin
Vielä 18 vuoden jälkeenkin järjestössä työskentely innostaa Neangia. Alkuvaiheessa hän toimi sihteerinä ja oli ainoa miespuolinen työntekijä roolissaan. Muistot saavat hymyn edelleen huulille.
– Nautin työstäni! Parasta oli tehdä töitä ulkomaalaisten kanssa, Neang selittää ja kertoo, miten rakasti niin lähetysryhmien ohjaamista kuin raporttien tekoa.
Fidan toimisto sijaitsi siihen aikaan samoissa tiloissa kuin AOG:n toimisto. Sitä kautta Fida tuli taitavalle nuorelle miehelle tutuksi ja samoin Fidan silloinen työntekijä Pekko Kotamäki.
– Suunnittelimme Fidan ensimmäistä nuorisokeskusta Phnom Penhiin yhdessä ja koin, että minulla oli vahva kutsu nuorisotyöhön, Neang kertoo.
Vuoden ajan Neang teki kahta työtä, kun hän ja Pekko rakensivat konseptia nuorisokeskusten toiminnalle. Vuoden 2018 huhtikuussa nuorisokeskus avattiin ja Neang siirtyi sinne projektikoordinaattoriksi. Nykyiseen rooliinsa Neang valittiin vuonna 2022 – työ lasten ja nuorten parissa jatkuu edelleen.
Lasten hymyt tuovat toivoa
70-luvun kansanmurhan jäljet näkyvät edelleen Kambodžassa. Kun 1,7 miljoonaa ihmistä menetti henkensä, menetettiin myös kokonainen koulutettu sukupolvi. Vielä tänä päivänäkin se näkyy yhteiskunnassa. Monet vanhemmat ovat lukutaidottomia ja monissa kouluissa ei ole tarpeeksi päteviä opettajia.
Fida tukee Kambodžassa lasten koulunkäyntiä kyliin perustettujen oppimiskeskusten kautta. Paikallisella koululla tai seurakunnalla iltapäivisin järjestettävä opetus tukee lasten koulupolkua.
– Lasten hymyt ja se, miten innoissaan he oppivat, ovat työni parhaita hetkiä. Tämä työ on kaikkeni, Neang toteaa.
Hänen intohimonsa näkyy koko olemuksessa. Neang on itse omassa lapsuudessaan ja nuoruudessaan kohdannut samat ongelmat. Hän muistaa miltä tuntuu, kun ei köyhyyden vuoksi päässyt haluamaansa kouluun. Nyt hän haluaa tukea nuoren sukupolven koulutusta.
– En ole erityinen ihminen, mutta voin olla se, joka välittää lasten hymyn eteenpäin, Neang sanoo.
Oppimiskeskuksilla käy iltapäivisin kova vilinä ja vilske. Seurakunnan työntekijät ja vapaaehtoiset opettajat ohjaavat lapsiryhmiä. Pienemmille ja isommille lapsille on järjestetty omat tehtävänsä. Lisäopetuksen ohella lapsille tarjotaan myös englannin tunteja. Myös vanhemmille järjestetään ryhmiä, joissa käsitellään muun muassa vanhemmuutta ja lapsen oikeuksia. Oppimisen ilo välittyy kaikille – niin lapsille kuin aikuisillekin.
Tulevaisuutta kohti
Oppimiskeskukset rakentavat lasten ja nuorten tulevaisuutta. Monet viettävät koko iltapäivän ja illan seurakunnalla, missä opetuksen lisäksi he osallistuvat siivoukseen ja muihin askareisiin.
– Jos emme tue heitä, he voivat päätyä harhapoluille. Parhaassa tapauksessa heistä tulee vastuullisia aikuisia ja vapaaehtoisia, hän sanoo.
Kouluopetuksen ohella nuoret voivat halutessaan osallistua raamattupiiriin, ja pienemmille lapsille järjestetään pyhäkouluja. Osallistuminen on täysin vapaaehtoista, mutta moni innostuu mukaan.
– Eräässä kylässä neljä nuorta tuli uskoon viime vuonna, ja he osallistuivat jopa seurakunnan nuorten leirille, Neang kertoo iloisena.
Se on suuri ilonaihe, aivan kuten sekin, kun lasten ja nuorten oppimistulokset paranevat.
– Toivon, etteivät kaikki nuoret lähde ulkomaille töihin, vaan jäävät rakentamaan ja kehittämään omia yhteisöjään, Neang sanoo.
Perusta muutokselle lasketaan oppimiskeskuksissa, kun khmerin aakkosia opetellaan yhdessä ja matematiikan koukerot alkavat selvitä pienille oppilaille.
Koska toiminta on saanut hyvän vastaanoton, oppimiskeskuksia suunnitellaan avattavaksi lisää. Uusille keskuksille on avautunut mahdollisuuksia kolmessa eri yhteisössä. Tällä hetkellä käydään keskusteluja yhteisöjen kanssa.
– Teemme taustatutkimusta ja keskustelemme visiosta ja missiosta. Haluamme ymmärtää, kuinka vahvasti heidän sydämensä sykkii oman yhteisön hyväksi. Jos tavoitteemme ovat yhteneväiset, jatkamme haastatteluilla arvioidaksemme yhteisön sitoutumista, Neang selittää valintaprosessia.
Tulevaisuudessa on luvassa lisää lasten hymyjä.
