Ulf Strohbehn 
Muutama vuosi sitten Papua-Uuden-Guinean itäosissa sijaitsevan Bulolon raamattukoulun johtaja, Wesley Lutton, sai opiskelijoiltaan pyynnön, jota ei varmasti unohtaisi koskaan.
– Tämä raamattukoulu on todella hyvä. Mutta se toimii vain maanantaista perjantaihin. Viikonloppuisin täällä on tylsää, he sanoivat.
Wesley kysyi oppilailta, mitä he sitten haluaisivat tehdä.
– Perustaisimme vapaa-ajallamme uuden seurakunnan, jos vain saamme luvan, oppilaat pyysivät.
Lupa annettiin ilomielin.
Oppilaat olivat löytäneet uudelle seurakunnalle jo sopivan paikan. Bulolo-jokea pitkin noin viiden kilometrin päässä raamattukoululta asuu yamap-kansa, jonka joen varrelle rakennetussa kylässä on noin 1500 asukasta. Uusi testamentti oli jo käännetty heidän kielelleen, mutta seurakuntaa heidän parissaan ei vielä ollut.
Oppilaat ryhtyivät ripeästi toimeen: majalta majalle kulkien he kertoivat kyläläisille Jeesuksesta. Samaan aikaan he aloittivat kappelin rakennustyöt lehdillä ja heinällä. Tarvikkeet eivät maksaneet edes 50 euroa, mutta täyttivät tarpeen ensimmäisen jumalanpalveluspaikan rakentamiseksi.
En ikinä unohda ensimmäistä vierailuani yamap-kansan luona vuonna 2015. Ensin kahlasimme jokea pitkin ja sitten nousimme kylään. Ensimmäiset kohtaamani ihmiset olivat sairaita, työn rasittamia ja heistä näki, että huumeet olivat osa heidän arkeaan. Yamap-kansa keittää pontikkaa, jonka alkoholipitoisuus on yli 50 prosenttia. Jopa lapset ja nuoret juovat päivittäin tuota viinaa.
Sitten jatkoimme matkaamme seurakunnan luo. Heinistä rakennettu kappeli oli palvellut aikansa ja uusi kirkko oli rakennettu puusäleistä. Seurakunnan jäsenet tulivat tervehtimään meitä. Miten suuri ero olikaan nähdä heidän iloiset kasvonsa! Missään muualla en ole nähnyt niin selvästi, miten evankeliumi muuttaa yhteiskuntaa, kuin yamap-kansan kylässä.
Viimeisimmällä vierailullani marraskuussa 2023 sain nähdä kolmannen seurakuntarakennuksen, joka oli rakennettu edellisen tilalle. Sen viereen oli noussut myös peruskoulu. Seurakunta oli palkannut opettajan ja siitä alkaen alueen ensimmäinen koulu on ollut toiminnassa. Seurakunnan perustamisen aikaiset raamattukoululaiset ovat muuttaneet jo kauan sitten muualle. Suurin osa heistä toimii pastoreina muilla paikkakunnilla. Bulolon raamattukoulun viikonlopputoiminta on kuitenkin tuottanut pysyvää hedelmää yamap kansan parissa – ikuisuuteen kestävillä tuloksilla!
Suomalaisella lähetystyöllä on pitkä historia Papua-Uudessa-Guineassa. Ensimmäiset suomalaiset helluntailähetit Raakel ja Kari Harri sekä Martta ja Lauri Pesu saapuivat maahan yli 50 vuotta sitten. Lähettien työn pohjalta syntyi Fidan kumppanikirkko, Papua-Uuden-Guinean helluntailiike ALC (The Association of the Local Churches of Papua New Guinea). Kirkkokunta on vuosikymmenten aikana kasvanut itsenäiseksi ja ulkopuolisen tuen tarve on nykyään pieni. Fidan lähetit ovat edelleen tukena työssä, mutta paikalliset kantavat päävastuun työstä myös taloudellisesti.
Tällä hetkellä Papua-Uudessa-Guineassa valmistellaan lähetyslinjan avaamista. Fidan kumppanikirkko ALC on lähettänyt tähän mennessä 23 lyhyt- ja pitkäaikaista lähetystyöntekijää jopa Intiaan ja Mosambikiin saakka. Tavoitteena on uuden lähetyslinjan kautta nostaa lähetystyöntekijöiden määrä 50:een vuoteen 2028 mennessä.
