Milka Myllynen 
Waata-yhteisö on uuden edessä. Perinteisiinsä kiinnittyneessä yhteisössä tapahtuu muutosta: naiset voimaantuvat taloudelliseen itsenäisyyteen ja lasten koulupolku helpottuu. Kaiken keskiössä on pastori Daniel Hirbaen seurakunta
Kenian itärannikolla pastorina toimiva Daniel Hirbae on palannut juurilleen, vanhempiensa kotiseudulle. Seitsemän vuoden työ alueella on tehnyt hänelle sen suurimmat haasteet tutuiksi.
Rannikon jokialuetta asuttava waata-yhteisö on syrjäytynyt ja vailla todellisia vaikutusmahdollisuuksia. Perinteisesti waatat ovat eläneet metsän antimista ja tulleet tunnetuiksi erinomaisista metsästystaidoistaan. Uudet metsästyslait ja nykypäivän sosioekonomiset paineet ovat kuitenkin muuttaneet heidän elämäntapaansa merkittävästi, pakottaen monet siirtymään maanviljelyyn ja muihin ammatteihin. Lukuisista haasteista huolimatta waatat ovat onnistuneet säilyttämään monia kulttuurisia perinteitään, mukaan lukien oman kielensä.
Vaikka waatat voivat nykyään myös omistaa maata, he eivät välttämättä tiedä, kuinka sitä voisi hyödyntää. Alueella esiintyy usein etnisiä ristiriitoja, ja ympäröivät yhteisöt sietävät waatojen olemassaoloa, mutta eivät arvosta heitä.
– Täällä tarvitaan erityisesti naisten voimaannuttamista. Maanviljely, koulutus ja toimeentulo ovat suuria haasteita, Hirbae tiivistää.
Täällä tarvitaan erityisesti naisten voimaannuttamista.
Suurin osa waatoista ei ole käynyt koulua, mikä näkyy monin tavoin yhteisön arjessa. Koulutuksen puute on vakava ongelma, sillä ilman tietoa ja ymmärrystä ihmiset eivät kykene kehittämään elinolojaan.
– Jotkut saattavat jopa ajatella, että kehittäminen on turhaa ajan hukkaa, Hirbae toteaa.
Koulutus tuo mukanaan muutoksen
Daniel Hirbae korostaa, miten laajasti koulutus vaikuttaa ihmisten elämään. Sen myötä he kykenevät hahmottamaan ympäröivää maailmaa paremmin, vastaamaan sen tuomiin haasteisiin ja huolehtimaan itsestään. Koulutus auttaa ihmisiä tunnistamaan omat oikeutensa ja vaatimaan niiden toteutumista.
Koulutuksen kautta ihmiset ymmärtävät omat oikeutensa.
Koulutuksen avulla waatat voivat ottaa käyttöön myös nykyaikaisia viljelytekniikoita, mikä parantaa toimeentuloa – vaikkei se poistakaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaa ankaraa kuivuutta.
– Ilman koulutusta mikään ei muuttuisi yhteisössä, Hirbae sanoo.
Pikkuhiljaa tilanne on muuttumassa. Fida tekee alueella kehitysyhteistyötä paikallisen seurakunnan kanssa ja on rakennuttanut uusia luokkahuoneita 11 alueen kouluun. Se on inspiroinut myös aluehallinnon mukaan kehittämään kouluja. Tämä helpottaa lasten kouluun pääsemistä, sillä kävelymatka kauempana sijaitseviin valtion kouluihin oli pienille oppilaille liian pitkä ja vaarallinen muun muassa villieläinten vuoksi.
Tehtävää on kuitenkin vielä paljon. Useimmat lapset eivät jatka koulunkäyntiä peruskoulun jälkeen, sillä vanhemmilla ei ole siihen varaa.
Seurakunnan rooli on merkittävä
Fida tekee yhteistyötä Hirbaen seurakunnan kanssa. Se mahdollistaa toiminnan syrjäisessä yhteisössä ja tarjoaa kokoontumispaikan. Pastori Hirbae unelmoi, että yhä useampi yhteisön jäsen saisi koulutuksen. Hän painottaa erityisesti peruskoulun jälkeisten opintojen merkitystä, jotta muutos voisi olla vieläkin laajempi ja pysyvämpi.
Seurakunnan tiloissa kokoontuvat sekä esikoulu että aikuisten pöytäpankkiryhmä, jotka molemmat tukevat yhteisön tulevaisuutta. Esikoulu tarjoaa lapsille turvallisen alun koulunkäyntiin, jolloin heidän ei tarvitse odottaa yhdeksänvuotiaaksi asti lähteäkseen pitkän matkan päähän kouluun. Pöytäpankkiryhmä puolestaan antaa äideille mahdollisuuden parantaa perheidensä elämää ja tukea lastensa koulutusta.
– Kaikki muutos, joka täällä on tapahtunut, on tapahtunut seurakunnan työn kautta. Meillä on merkittävä rooli yhteisön arjessa. Voimme olla paljon enemmän kuin vain evankeliumin julistajia – ja senkin voi tehdä monin tavoin. Olen aina sanonut, että ruokitaan nämä ihmiset kaikilla mahdollisilla tavoilla, Hirbae toteaa.
Kuivuus ja köyhyys tuovat mukanaan nälän, joten seurakunnan jakama säännöllinen ruoka-apu on monelle pelastus. Samalla seurakunta tulee tutuksi myös niille, jotka eivät muuten kävisi siellä. Ihmiset näkevät, että se välittää ja haluaa toimia yhteisön parhaaksi.
– Waata-yhteisö tarvitsee paljon tukea ja rohkaisua. Se on vielä kuin kävelemään opetteleva lapsi, Hirbae kuvailee.
Hänen unelmanaan on, että yhteisö saavuttaisi yhdenvertaisuuden muiden kanssa – että sen jäsenillä olisi samat mahdollisuudet vaikuttaa, saada töitä ja rakentaa tulevaisuuttaan. Työ on jo alkanut, ja ensimmäiset askeleet on otettu.
Pastori Hirbaella on yksi toive suomalaisille:
– Älkää unohtako meitä.
