Fidalaisten kenttätiimi on viime päivinä kiertänyt eri kohteissa avustamassa Ukrainan pakolaisia. Tiimiläiset kertovat nyt kohtaamisistaan.
Fidan Unkarissa paikan päällä oleva avustusta koordinoiva kenttätiimi on kiertänyt viime päivät Ukrainan raja-alueen kohteissa. Rajanylityspaikoilla vastaan on tullut monenlaisia ihmiskohtaloita. Unkarissa olevat Anne ja Janne Harjukoski sekä Pirjo-Riitta ja Aarne Törmänen ovat jutelleet lukuisten sotaa paenneiden kanssa. Ihmisten tarinoita leimaavat huoli ja pelko omaisten puolesta. Toisaalta kohtaamisten keskeltä on välittynyt myös helpotus ja kiitollisuus turvaan pääsemisestä.
Anne Harjukoski muistaa erityisen hyvin erään keskustelun Záhonyn asemalta. Keskustelu alkoi kun Anne huomasi naisen vieressä paketin johon oli kirjoitettu kyrillisin kirjaimin ukrainalaisen Užhorodin kaupungin nimi.
– Kysyin onko hän kotoisin Užhorodista, johon hän vastasi kertomalla olevansa Kiovasta, Anne sanoo.
Keskustelu poikansa kanssa matkassa olleen kiovalaisnaisen kanssa eteni pian syvällisemmäksi. Nainen kertoi, että osa hänen perheestään oli vielä Ukrainassa jumissa.
Hän puhkesi hyvin nopeasti kyyneliin ja kertoi kuinka hänen puhelimensa piippaa koko ajan ja tulee vain huonoja viestejä.
Naisen mukaan hän oli juuri saanut viestin, että kiovalaista juna-asemaa oli pommitettu. Lisäksi hän oli kuullut Venäjällä asuvan siskonsa olevan jumissa maassa. Hänen ei anneta poistua kuin Ukrainaan.
– Nainen oli kovasti huolissaan.
Keskustelun avannut laatikko oli naisen kertoman mukaan täynnä avustustavaraa. Hän odotti seuraavaa Ukrainasta saapuvaa junaa, jotta voisi laittaa laatikon paluukyydissä takaisin. Pienen juttutuokio jälkeen nainen jätti laatikon seuraavaan junaan ja lähti poikansa kanssa autokyydillä ystäviensä luokse.
Sain siinä hetkessä rohkaista häntä. Ne on niitä pieniä asioita, että hetken kulkee toisen rinnalla, sitä myötäelämistä, Anne sanoo.
Annen puoliso, Janne muistaa myös erään kohtaamisen Záhonyn asemalta. Tiimi oli vain hetkeä aikaisemmin keskustelu Itävaltaan matkalla olleen romaniperheen kanssa. Perhe oli odottanut neljä päivää kyytiä asemarakennuksessa. Paikalle saapui kaksi nuorta miestä, jotka kyselivät ihmisten kyytitarpeita kovaan ääneen. Myös Itävalta oli tarjottujen kohteiden joukossa.
– Sanoimme, että meillä on tuossa henkilöitä tiedossa. Kun esittelimme perheen, joka osoittautui romaneiksi, kyytiä tarjonneet kääntyivät kannoillaan ja homma loppui siihen.
Tämä karu esimerkki romanien ja muiden vähemmistöjen kohtelusta raja-asemilla antaa kolauksen muuten hienosti toimivalle eurooppalaiselle solidaarisuudelle.
– Olen useammasta lähteestä kuullut, että romanit ja tummaihoisen ovat kohdanneet heihin kohdistuvaa hyvin epäasiallista käytöstä, myös sitä ettei heitä ole haluttu ottaa kyytiin. Se on tosi negatiivinen asia, että syrjitty tulevat syrjityiksi tuplasti.
Toinen Jannelle mieleen jäänyt kohtaaminen tapahtui junasta nousseen naisen ja tämän pienen lapsen kanssa. Janne meni kantamaan perheen matkatavaroita ja jututti samalla naista.
– Nainen oli vähän paniikissa, eikä oikein tiennyt mihinkään tästä. Koitin puhua hänelle tällä ukraina-venäjä-bosnia-serbia-aksentilla ja kysyin että oletko menossa Budapestiin?
Nainen toivoi pääsevänsä Budapestiin ja Janne ohjasi hänet sisälle asemarakennukseen hakemaan sellaista. Paikalla olleen unkarilaisen avustusjärjestön vapaaehtoinen antoi naiselle ruokaa matkalla lipputiskille.
– Myöhemmin kun Budapestin juna saapui, autoin samaa naista junaan. Vedimme matkalaukut junalle ja nostimme vauvan junaan. Sitten nainen otti kaulasta kiinni ja sanoi ”minä rakastan teitä kaikkia” ja sanoi ”kiitos, kiitos, kiitos”, Janne selittää.
Aarne Törmäselle mieleen on jäänyt Itä-Ukrainasta saapuneet äiti tytär. He kertoivat todistaneet kovia taisteluita. Epävarmuus maahantulon edellytyksistä jännitti tulijoita.
– He kysyivätkö tarvitsevatko rokotustodistuksen, Aarne kertoo.
Paikallisia uutisia seuranneena Aarne osasi kertoa, että Unkari ei tilanteesta johtuen vaadi rajalla rokotustodistusta.
Pirjo-Riitta Törmäselle parhaiten on jäänyt mieleen kymmenlapsinen perhe Tiszabecsissa, jolle saatiin järjestettyä majoitus Unkarin Romanimission tiloista.
– Vapaaehtoiset ottivat lasten kengänkoot ylös ja sitten mentiin varastolle ja kaikkea löytyi, Pirjo-Riitta kertoo.
Mukaan pakattiin vaihtovaatteita ja ruokaa. Perheellä ei ennestään ollut mukanaan kuin pari vilttiä muovisissa kauppakasseissa. Perheen kiitollisuus teki Pirjo-Riittaan vaikutuksen.
Miten ilolla se äiti pakkasi mukaan niitä tavaroita.
Perhe kuljetettiin yhteiseen majapaikkaan kahden auton voimin.
Myös Janne Harjukoskella oli hyvä kohtaaminen Tiszabecsissä. Koululle perustetun järjestelykeskuksen käytävältä istumista löytynyt perhe.
He olivat siellä jotenkin orvonoloisia. Siinä keskustellessamme he avautuivat ja purkivat sydäntään. Puhuimme kaikenlaista pitkään.
Keskusteluissa selvisi myös, ettei perheellä ollut paikkaa mihin majoittua. Fidalaiset olivat yhteydessä Unkarin Romanimissioon ja varmistivat perheelle hätämajoitukseen.
– Heitä pelotti, että ovatko he ainoita jotka jäävät tänne: pääsevätkö muut kaikki johonkin paitsi he? Heille oli iso helpotus, että olimme ohjaamassa ja tukemassa, Janne sanoo.
Lahjoita Fidan Ukraina-apuun:
MobilePaylla numeroon 46003
Lahjoitustilille
Fida International ry
IBAN-tilinumero: FI41 228 718 0000 5256
Viitenumero: 570077
Tekstiviestillä 10 €: Lähetä viesti fida10 numeroon 16155.
Palvelun tuottaa Arena Interactive.
Verkkolahjoitus alla:
