Kaaosta, kyyneliä ja tuskaa. Sitä Janne ja Anne Harjukoski ovat viime kuukausien aikana nähneet liikaakin auttaessaan Ukrainan sotaa paenneita.
Fidan Itä-Euroopan romanityön koordinaattori Janne Harjukoski ja hänen vaimonsa Anne toimivat Balkanin alueella lähetystyössä romanivähemmistön parissa. Harjukosket muuttivat uuteen sijoituspaikkaansa, Kroatian Osijekiin tammikuussa 2022. Työmatka Ukrainan romaniyhteisöihin oli sovittu helmikuun lopulle. Sitten tuli uutinen, että Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. Työsuunnitelmat vaihtuivat lennossa ja Harjukosket joutuivat todelliseen tulikokeeseen. Ukrainan sodan aikana he ovat koordinoineet Fidan kriisiapua Unkarin ja Ukrainan rajalla, Moldovassa ja Slovakiassa.
Sodan alussa aviopari oli läsnä rajaseuduilla parin kuukauden ajan, jonka jälkeen työn koordinointia on jatkettu Kroatiasta käsin. Sota on tullut lähelle ja ihmisten tuska vielä lähemmäksi.
– Ihmiset ja heidän tunnekokemuksensa eivät ole olleet meille vain numeroita, vaan kyllä ne tulivat iholle, kertoo Janne.
– Meidän sydämiämme raskautti myös se, että näinkin ison kriisin keskellä nähtiin paljon tilanteita, joissa romanipakolaiset olivat aivan eri kastia muihin nähden, Anne jatkaa surullisena.
Kaiken keskellä oli kuitenkin hienoa nähdä, kuinka pakolaiset saivat hädän keskelle konkreettista apua ja tukea sekä kuinka suomalaiset lahjoittajat lähtivät mukaan.
Ukrainan romaneilla vaikea talvi
Anne on koulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja, ja hänellä on pitkä kokemus myös sielunhoitajana. Ukrainan kriisiä paenneet lapset ovat erityisesti Annen sydämellä.
– Pidin eräänä iltapäivänä Moldovassa pakolaislapsille ohjelmaa jutellen, leikkien ja piirrellen. Monella lapsella oli tyhjä katse. He olivat kokeneet menetyksiä, tulleet suoraan pommituksista ja nähneet sekä kuulleet järkyttäviä asioita. Miten lapsi pystyy käsittelemään tuollaista? Lapsi valitettavasti jää sodan jaloissa usein huomiotta, valottaa Anne.
Sota on raakaa ja vaikuttaa ihmisten elämään monella eri tapaa. Se rikkoo, jättää arpia ja vie paljon mennessään. Ihmiset etsivät rakkaitaan, uutta asuinpaikkaa sekä työtä.
Heikoimmassa asemassa ovat jo valmiiksi köyhimmät. Itä-Euroopassa on noin 6-8 miljoonaa romania. He elävät usein yhteiskunnan ulkopuolella. Sota Ukrainassa on syössyt romanit entistä kurjempaan tilanteeseen.
– Mitä Ukrainan romaneihin tulee, niin kriittisin tilanne heille on tämä talvi. Työllisyystilanne on huonontunut ja sodan takia kansantalous sakkaa. Jo valmiiksi vaikea arki on vaikeutunut. Isot haasteet ovat vielä edessä. Melkoista selviytymistaistelua heidän elämänsä nykyään on, Janne kertoo.
Epätoivoisia tekoja
Hintojen noustessa ja taloudellisten ongelmien lisääntyessä ensimmäisenä karsitaan usein lasten koulunkäynnistä. Monet perheet tarvitsevat lapsia työnteossa hankkimaan perheelle tuloja. Lasten paikka luonnollisesti olisi koulussa, ystävien ja leikkien parissa, joten niiden ulkopuolelle jääminen vaikuttaa suoraan lasten hyvinvointiin.
– Kaikesta tingitään, mistä pystyy. Ihmiset ovat keränneet satokaudella luonnon antimia talteen ja yrittävät selviytyä edes jotenkin. Valitettavasti tämä tilanne ajaa monet kerjäämään kaduille. Ihmiskauppaan ajautumisen riski kasvaa ja kaikenlainen rikollisuus tulee helposti mukaan kuvioihin. Kuulimme eräästä romaninaisesta, joka myi kaksi vauvaansa rahan takia, Anne kertoo surullisena.
– On järkyttävää, että ihmiset joutuvat tekemään niin epätoivoisia asioita. Se kuvastaa äärimmäistä ahdinkoa. Ihmiset eivät vain yksinkertaisesti näe mitään ulospääsyä asioista, Janne lisää.
Sota jää lapsen mieleen
Moldovassa Annen pitäessä pakolaislapsille ohjelmaa, hän sai huomata, miten sota on jättänyt lapsiin traumoja ja pelkotiloja.
– Yhdessä lasten kanssa leikimme ja piirtelimme. Huomasin piirroksista, että varsinkin pojilta syntyi aseiden kuvia sekä lentokoneita, joista pudotettiin pommeja. Sota oli heillä jatkuvasti mielessä. Usein lapset ovat vielä isommassa vaarassa traumatisoitua kuin aikuiset. Lapset kulkevat aikuisten mukana ja kuuntelevat aikuisten juttuja sodasta kerta toisensa jälkeen. Psykososiaalisen tuen antaminen on tärkeää, koska se auttaa ihmistä selviytymään kriisin ja trauman aiheuttamista vaikutuksista ja voi vähentää riskiä mielenterveysongelmille, kertoo Anne, joka on kouluttanut Fidan kumppanitahoja huomiomaan pakolaislasten erityistarpeita.
Yhdenkin auttaminen on Jumalan silmissä arvokasta
Tämä talvi on Suomessakin haastava sähkökriisin ja inflaation kurjistaessa monen taloutta. Harjukosket uskovat, että suomalaisilta löytyy kuitenkin vielä sydäntä antaa joulukeräyksiin. Anne ja Janne muistuttavat, että pienikin apu voi olla todella suurta ja muuttaa jonkun perheen elämään. Avun kautta he voivat saada talven polttopuut tai kustantaa lapsensa kouluun. Pienistä puroista syntyy suuria.
– Meillä Suomessa valitsee solidaarisuus. Meillä kuitenkin vielä tasaveroisesti autetaan ja valtio huolehtii monista asioista. Nämä kaikista köyhimmät Itä-Euroopan romaniyhteisöt ovat oikeasti oman onnensa nojassa ja monella tapaa unohdettuja, Anne kertoo.
– Auttamalla ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta voimme muuttaa jonkun koko elämän. Haaste on niin suuri, että joskus voi tulla semmoinen olo, että kannattaako tässä auttaa. Täytyy aina muistaa, että yhdenkin ihmisen auttaminen on Jumalan edessä kallisarvoista, Janne lisää.
