Suomen helluntailiikkeen kehitysyhteistyö on viiden vuosikymmenen aikana vaikuttanut merkittävästi kehittyvien maiden kumppaniseurakuntiin ja yhteisöihin. Mistä kaikki sai alkunsa?
Elettiin 1970-luvun alkua, kun siihen aikaan niin kutsutun kolmannen maailman ongelmat näkyivät myös suomalaisessa mediassa ja kehitysmaaliike aktivoitui taistelemaan kolonialismin jälkeistä epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Suomalaiset lähetysjärjestöt olivat tehneet jo vuosikymmeniä vaikuttavaa työtä niin Afrikassa, Etelä-Amerikassa kuin Aasiassa, ja sosiaalinen työ oli aina ollut osa lähetystyötä. Pelastussanoma oli kaikunut vahvasti, mutta samalla oli perustettu kouluja, orpokoteja ja klinikoita. Lähetystyön nähtiin ennen kaikkea murtavan eriarvoisuuden muureja kaukaisten lähimmäisten elämässä.
Myös Suomen helluntaiseurakunnissa oli syntynyt uudenlaista halua palvella kehitysmaissa. Yleistä pappeutta ja palvelua korostavassa helluntailiikkeessä yhä useampi koki kutsua lähteä palvelemaan omalla ammattitaidollaan myös lähetyskentillä.
Suomessa alettiin keskustella valtion tuen ohjaamisesta lähetysjärjestöjen kehitysyhteistyöhankkeisiin. Myös helluntailaiset lähtivät aktiivisesti mukaan neuvotteluihin, ja sen seurauksena syntyi Lähetyksen Kehitysapu, LKA. Siitä piti ensin tulla yhteiskristillinen järjestö, mutta se päätyi lopulta helluntailiikkeen kehitysyhteistyöjärjestöksi.
Suomen entinen presidentti Martti Ahtisaari oli noihin aikoihin valtion kehitysyhteistyöosaston apulaispäällikkö ja hän ehdotti vuonna 1973 lähetysjärjestöille, että ne tekisivät hanke-esityksensä valtionavun saamiseksi. Sen seurauksena Suomen Vapaa Ulkolähetys sai vuonna 1974 ensimmäisen valtionavustuksensa. Avustussumma klinikoiden ja koulujen rakentamiseksi Etiopiaan ja Keniaan oli 46 000 markkaa. Se oli merkittävä avaus nyt jo 50 vuotta kestäneelle yhteistyölle Suomen ulkoministeriön kanssa. Vuonna 2023 Fida sai valtiolta 8,6 miljoonaa euroa tukea kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun kohteisiinsa.
Martti Ahtisaari sanoi myöhemmin omien kokemustensa pohjalta, erityisesti seurattuaan Suomen Lähetysseuran työtä Namibiassa: ”Minusta voi sanoa, että lähetystyö on parasta kehitysyhteistyötä. Se jättää yhteiskuntiin pysyvän jäljen ja kehityksen siemenen. Kun ihmisissä herää tulevaisuuden toivo, he saavat todellisen motivaation kestäviin muutoksiin.”
Alussa helluntailiikkeessä pelättiin LKA:n toiminnan vievän pääpainon varsinaiselta lähetystyöltä epäolennaiseen. LKA:n puuhamiehinä oli kuitenkin vahvoja seurakuntaihmisiä, kuten edesmenneet Helsingin Saalemin Kalevi Helimäki ja Vilho Kivikangas, jotka ajoivat asiaa määrätietoisesti ja avarakatseisesti. Heidän ansiostaan avustustyö saatiin käyntiin ja valtiosuhteet toimimaan, sortumatta teologiseen kikkailuun. Heille valtionavun hyödyntäminen oli luonnollista osana lähetystyötä. Alun mottona LKA:ssa olikin ”Yhdelle vähimmistä”.
Vilhon ja Kalevin lisäksi on mainittava Pauli Rantanen, jolla oli merkittävä rooli LKA:n ja nykyisen Fidan kirpputoritoiminnan kehittämisessä kehitysyhteistyön omarahoituksen hankintaan. Siinä sillä on ollut merkittävä yhteiskunnallinen rooli, mikä on luonut helluntailiikkeelle tunnettavuutta, sillä nykyisin Fida secondhand -ketjun myymälöissä vierailee noin miljoona asiakasta vuosittain. Fida-myymälöiden tuottoja on neljän vuosikymmenen aikana ohjattu myös lähetystyön ja diakonian hankkeisiin, ja myymäläketju onkin ollut kuin kivijalka lähetysjärjestön kansainvälisen työn laajentumiselle.
50 vuoden aikana Fidan kehitysyhteistyöstä on kasvanut helluntailiikkeen menestystarina, sillä se on tukenut kehittyvien maiden omaehtoista kehitystä satojen tuhansien köyhistä köyhimpien parissa edistäen koulutusta, terveydenhuoltoa sekä lasten ja nuorten mahdollisuuksia.
Helluntailiikkeen kehitysyhteistyön hedelmä näkyy myös siinä, kuinka eri maiden seurakunnat ovat vahvistuneet tekemään vaikuttavaa sosiaalista työtä. Monien tutkijoiden mukaan yksi maailmanlaajuisen helluntailiikkeen kasvun syistä onkin vahvan Pyhän Hengen vaikutuksen lisäksi sen vahva sosiaalinen työ, erityisesti kehittyvissä maissa.
Voimme kysyä, mitä Suomen helluntailiikkeen lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fida olisi tänä päivänä ilman sen kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Osana kokonaisvaltaista työtään Fida on rakentanut myös alkuseurakunnallista teologista lähestymistapaa kohdemaissaan: henki, sielu ja ruumis.
Saitte meidät tuntemaan itsemme ihmisiksi tukemalla meitä!
Vuonna 2024 puhumme sadoista tuhansista köyhistä ja syrjäytyneistä, jotka ovat saaneet elämälleen uuden mahdollisuuden, äänensä kuuluviin, lapsensa kouluun ja nuoret oppimaan taitoja, joilla he voivat työllistää itsensä. Merkittävänä asiana on ollut tyttöjen ja naisten sekä vammaisten henkilöiden oikeuksien parantuminen. Puhumattakaan niistä sadoista seurakunnista ja järjestöistä, joiden työ on vahvistunut hallinnollisesti ja toiminnallisesti omaehtoisessa kehitystyössä.
Kehittyvien maiden seurakunnat ovat oleellinen osa yhteisöjään. Ne jakavat ympäröivän yhteiskunnan haasteet – kuivuudet ja tulvat, nälänhädät ja konfliktit, vainon ja syrjinnän. Uskonnollisia johtajia kuunnellaan ja he ovat usein merkittäviä muutoksen tekijöitä. 50 vuotta on merkittävä todistus kutsumuksesta, uskollisuudesta ja sitoutumisesta. Työn pioneerit jättivät hienon esimerkin, miten luovasta Afrikka-kahvikampanjasta noustiin kansainvälisesti arvostetuksi avustusjärjestöksi.
Kesäkuun alussa vierailin leprayhteisössä Sashamanessa Etiopiassa. Fida on tehnyt siellä työtä yhdessä Guenet-kirkkokunnan kanssa kehittäen noin 1000 syrjityn perheen yhteisön yhteiskunnallista asemaa. Työn luonteen tiivisti yhteisön edustaja Tesfaye, itsekin lepraa sairastava: ”Saitte meidät tuntemaan itsemme ihmisiksi tukemalla meitä!”
Kirjoittaja on Fida Internationalin entinen Kehitysyhteistyön ohjelmapäällikkö. Nykyisin hän toimii kehitysyhteistyön ja humanitaarisenavun asiantuntijana.
Lue lisää
