Unkarin romaniseurakunnilla ja -missiolla on vahva näky romaniseurakuntien kasvusta. Monilla paikkakunnilla työ alkaa aivan tyhjästä ja tavoitetta kohti mennään pienin askelin, yksi uusi uskova kerrallaan.
Romanipastorien puheesta käy nopeasti selväksi, että he kaikki ovat yhteisellä asialla, toteuttamassa näkyä satakertaisesta sadosta. He kertovat työskentelevänsä saman näyn eteen ja uskovansa, että Unkarissa tulee olemaan 325 000 uskovaa romania, mikä on satakertainen määrä 1990-lukuun verrattuna. Mikä on näkyä jalkauttavan Unkarin romanimission tavoite?
̶ Se on yhteiskunnan muuttaminen, vastaa romanimissio-järjestön vuonna 1996 perustanut Albert Durko hymyssä suin.
Tällä hetkellä Unkarissa on 130 romaniseurakuntaa, joissa on yhteensä noin 6000 jäsentä. Albert Durko kertoo, että järjestön tavoitteena on kaksinkertaistaa seurakuntien määrä kolmessa vuodessa.
Työ romanien parissa on ollut Durkolle sydämen asia jo 1980-luvulta lähtien. Mies ei ole syntyperältäänromani, mutta sydämeltään on, ja hän on naimisissa romanin kanssa. Kun Durkon kanssa lähtee käymään itäunkarilaisen Békésin kaupungin romanilähiössä, joka on järjestön kotipaikka, havaitsee pian, että myös romanit ovat ottaneet hänet osaksi yhteisöään.
Pitkänhuiskea Durko pysäköi auton kadun varteen. Kun hän nousee autosta, vastaan tulee heti ensimmäinen tuttu. Miehet alkavat jutella tuttavallisesti.
̶ Hän oli yksi ryhmäni nuorista, kun tein nuorisotyötä romanien parissa.
Vain Jumala voi auttaa
Békésin romanilähiötä kutsutaan Pariisiksi. Lähistöltä löytyvät myös Delhi ja Lontoo. Romanien itse antamat nimet ovat sarkastisia, sillä ränsistyneitä alueita ei voi mitenkään rinnastaa maailman metropoleihin. ”Pariisin” katuja kävellessä huomaa sen todellisuuden, jonka keskellä romanit Unkarissakin elävät: Kaupungin laitamilla olevien asuinalueiden infrastruktuuri on jäänyt vuosikymmeniä muuta kaupunkia jälkeen. Talot ovat huonokuntoisia, kadut roskaisia ja sähkötolpat täynnä erikoisia johtovirityksiä.
̶ Romanien tilanne Unkarissa on rasismin ja syrjinnän takia haastava, Durko kertoo.
Köyhyyteen löytyy myös muita syitä.
̶ Romanien koulutustaso on alhainen. Aikuistenkin täytyy oppia paljon, koska he eivät lapsuudessaan saaneet koulutusta.
Romanien on lähes mahdotonta saada apua haasteisiinsa.
̶ Luulen, että jopa romanit itse tietävät, että vain Jumala voi auttaa heitä, romanimission lähetystoimintojen johtaja László Surman toteaa.
Seurakunnat vetävätkin puoleensa ongelmiensa kanssa painiskelevia romaneja. Surman on saanut todistaa, miten kovasti he haluavat muutosta. Seurakunnissa on alettu ymmärtää, että on tärkeää jakaa ihmisten taakkoja ja haasteita.
̶ Meidän tulee kulkea heidän rinnallaan ja pitää heistä huolta, Surman korostaa.
Luulen, että jopa romanit itse tietävät, että vain Jumala voi auttaa heitä.
Kaikki alkaa pienryhmästä
Moni seurakunta syntyy käytännössä tyhjästä. Työn aloittaminen on haastavaa varsinkin silloin kun uudelle alueelle ei ole ollut aiempia kontakteja.
̶ Käymme uudessa paikassa, otamme selvää, kuinka paljon siellä on ihmisiä ja kuinka moni heistä haluaa kuulla Jumalasta. Koitamme selvittää, ketkä ovat sitoutuneita. Sitten yritämme löytää paikan, jossa voimme kokoontua, romanimission seurakunnanistuttaja László Sotét kuvaa.
Mies työskentelee itäisen Unkarin rajayhteisöissä, vain kivenheiton päässä Romaniasta. Työn alulle saattaminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Sotét ajaakin joka viikko kymmeniä kilometrejä huonokuntoisia teitä ollakseen mukana vastaperustettujen pienryhmien tapaamisissa. Hänen kaltaistensa pioneerien ansiosta näky 325 000 uskovasta romanista on askeleen lähempänä.
Usein jossakin vaiheessa pienryhmät alkavat kasvaa ja syntyy uusia seurakuntia.
Moni päätyy pienryhmään ensimmäistä kertaa ystäviensä kutsumana. Niin kävi myös Érszébetille, joka ei ensin halunnut lähteä uskoon tulleen miehensä mukaan, mutta suostui lopulta ystäviensä sitkeän suostuttelun jälkeen tulemaan pienryhmätapaamiseen.
̶ Kun saavuin paikalle, häpesin ensin itseäni. En halunnut muiden näkevän minua. Mutta kun pastori alkoi rukoilla puolestani, tunsin, miten sydämeni muuttui ja sen valtasi suuri rauha, Érszébet kertoo silmät täynnä hymyä.
Nyt Érszébet osallistuu aktiivisesti kylässään kokoontuvaan pienryhmään.
Talliin syntynyt seurakunta
Monet seurakunnat kokoontuvat vuokraamissaan tiloissa. Joskus niistä voi tulla äkkilähtö, kuten eräälle eteläunkarilaiselle seurakunnalle kävi.
̶ Täällä oli herätys ja saimme kastaa 27 romaniveljeä samalla kertaa, seurakunnan pastori Pál Péter kertoo.
Kasvanut seurakunta ei kuitenkaan ollut tiloja vuokranneen tahon mieleen. Kylällä näkyi vuokranantajan mielestä jo liikaa romaneja. Seurakunta sai vain 17 päivää aikaa löytää uudet tilat. Mitä he oikein tekisivät? Olisiko tämä nyt heidän seurakuntansa loppu?
Romanimissio tuli apuun ja osti seurakunnalle uudet tilat. Péter saapui katsomaan niitä yhdessä lähetystoimintojen johtaja László Surmanin kanssa. Rakennus oli polviin asti romua ja roskaa täynnä oleva talli, suoranainen raunio.
̶ Viikon ajan pystyin vain tulemaan tänne ja ihmettelemään, miten voisimme tehdä tästä seurakunnan. Sitten kutsuin seurakunnan vetäjät paikalle ja sovimme, että kaikki tekevät sen, minkä osaavat. Päätimme tehdä työn yhdessä, Péter kuvaa tapahtumia.
Rakennustalkoisiin osallistuneet seurakuntalaiset olivat peltotöissä aamuseitsemästä iltakahdeksaan asti. Sen jälkeen he aloittivat työt seurakunnalla ja jatkoivat niitä aamuneljään.
Seitsemäntoista päivän jälkeen uusi seurakuntatila saatiin käyttöön. Seurakuntalaisten ei tarvinnut olla päivääkään ilman paikkaa, jossa kokoontua.
Péterin kertomus kuvastaa hyvin seurakunnan tärkeyttä romaniyhteisölle. Ihmiset palvelevat mielellään sellaista seurakuntaa, joka kuuntelee myös yhteisön tarpeita.
̶ Teemme monissa kylissä evankelioimistyötä, mutta myös sosiaalista avustustyötä. Jaamme lapsille koulutarvikkeita ja vaatteita sekä polttopuita niille, joilla niitä ei ole. Autamme ihmisiä jopa pilkkomaan puut, jos he eivät itse pysty tekemään sitä”, Péter kuvaa.
Seurakunnat ovat kuin hiiva leivässä. Ne antavat esimerkin, jota ihmiset voivat seurata. Uskon, että Unkarin romanit tulevat olemaan siunauksena koko Euroopalle.
Kaikki tai ei mitään
Pohjoisunkarilaisen Verpelétin seurakunnan kastetilaisuudessa kastetaan 16 uutta uskovaa. Kasteelle menijöiden joukosta erottuu erityisesti mies nimeltä Kálmán. Karskin näköinen mies on yhtä hymyä. Syykin siihen löytyy: koko hänen perheensä on menossa nyt kasteelle. Kun tilaisuus etenee varsinaiseen kastehetkeen, Kálmán tuulettaa jokaista kastettua perheenjäsentään kuin olympiakultaan yltänyt urheilija. Hänen iloa täynnä olevat kasvonsa kääntyvät seurakuntalaisten suuntaan ikään kuin sanoen: ” Näittekö tuon ja ymmärsittekö, mitä juuri tapahtui?”.
Seurakunta tuntuu ymmärtävän. Ylistyslaulut kajahtavat korvia huumaavan kovaan ääneen jokaisen kasteen välissä. Viimein tulee Kálmánin vuoro. Hän laskeutuu kastealtaaseen ja vastaa kastajansa pariin kysymykseen hymyssä suin nyökkäillen. Sitten se tapahtuu: Kálmán kastetaan uuteen elämään. Vedestä noussut mies syleilee kumpaakin kastajaansa, nousee altaasta ja vilkuttaa seurakunnalle. Siinä on onnellinen mies.
Näistä tarinoista Albert Durkon näyssä on kyse. Romanimission työn tavoitteena on 325 000 muuttunutta ihmiselämää. Durkon toive on, että seurakunnat muuttavat myös kaikki yhteisöt, joiden keskellä ne toimivat.
̶ Seurakunnat ovat kuin hiiva leivässä. Ne antavat esimerkin, jota ihmiset voivat seurata. Uskon, että Unkarin romanit tulevat olemaan siunauksena koko Euroopalle.
