Fidan humanitaariseen apuun kuuluu myös psykososiaalinen tuki, jonka avulla ihmisiä tuetaan traumojen käsittelyssä ja sopeutumisessa uuteen tilanteeseen. Lahjoituksena saadut traumanallet auttavat Ukrainan sotaa paenneita lapsia.
Reach Global -järjestö, jonka kanssa Fidan kumppani on toiminut aiemminkin yhteistyössä Itä-Euroopassa, lahjoitti Fidan työhön ison matkalaukullisen eli noin 120 traumanallea. Valmistajan erityinen toive oli, että nallet jaettaisiin nimenomaan Ukrainan pakolaislapsille.
– Ensimmäinen erä eli noin puolet nalleista jaettiin Moldovan Grimancautissa. Siellä paikallinen romaniseurakunta on järjestänyt pakolaisille hätämajoitusta ja -avustusta. Suurin osa siellä olevista pakolaisista on tullut Odessan suunnalta. Fidan avustuksella seurakunta on pystynyt tarjoamaan pakolaisille ruokaturvaa, kertoo Fidan työntekijä Anne Harjukoski, joka palasi vastikään Moldovasta kouluttamasta seurakunnan vapaaehtoisia psykososiaalisen tuen antamiseen.
Toivon, että lapset saavat nalleista lohtua edes pienen hitusen verran.
Nallet on suunniteltu yksilöllisiksi. Jokainen nalle on tehty pehmoisista, mukavista ja eri tuntuisista kankaista. Nallet valmistetaan pareittain. Pariksi sopivien nallejen toinen korvan tausta on samaa kangasta. Nallen tassuista on helppo pitää tiukasti kiinni ja nallea on mukava halata. Jokaisen nallen vatsan kohdalla on tasku, jonne voi piilottaa aarteita. Taskuissa on myös erityinen runo sekä kortti, jota voitaisiin käyttää esimerkiksi traumaterapiassakin.
– Jaoin nalleja 53 lapselle. He olivat tietenkin innoissaan saadessaan nallen käsiinsä. Pyysin heitä miettimään nallelle nimen ja jokainen sai halutessaan kertoa nimen myös muille, selittää Anne Harjukoski.
Lapsille kerrottiin, että nallejen tehtävänä on auttaa erilaisissa tilanteissa olevia lapsia eri puolilla maailmaa.
– Lapset todellakin kuuntelivat ja pitelivät nalleista tiukasti kiinni, kun yhteinen hetkemme päättyi. Toivon, että lapset saavat nalleista lohtua edes pienen hitusen verran. He ovat kokeneet erittäin kovia. Eräänkin 6-vuotiaan tytön molemmat vanhemmat olivat juuri kuolleet sodassa, valottaa Anne Harjukoski tilannetta.
Juuri tästä syystä Fidan humanitaarinen apu sisältää ruoan, juoman ja suojan lisäksi myös psykososiaalista tukea. Traumanallet ovat yksi osa lapsille tarjottavaa tukea.
– Psykososiaalisen tuen merkitys on vaikeissa olosuhteissa ja tilanteissa eläville ihmisille tärkeää. Toisille se merkitsee enemmän ja toisille ehkä vähemmän, mutta merkitsee jotakin joka tapauksessa, Anne Harjukoski painottaa.
Tuen antamisen keinot ovat erilaisia ja riippuvat tukea tarvitsevasta henkilöstä. Anne Harjukoski sai huomata aikuistenkin haluavan osallistua lapsille tarkoitettuun ohjelmaan. Vanhemmat halusivat piirtää ja osallistua hetkeen, jossa lasten kanssa opeteltiin hengittämään rauhallisesti.
– Yksi vanhemmista kertoi, ettei ole koskaan tiennyt miten rauhoittaa itseään niin yksinkertaisella tavalla kuin hengitykseen keskittymisellä. Se on hetki, kun voi tehdä ja ajatella jotain muuta kuin sotaa. Myös taide ja musiikki ovat terapeuttisia, ja siksi käytössä myös terapian välineinä. Niiden avulla voi purkaa omia tuntoja ja keventää omaa mieltä, Anne Harjukoski selventää.
Eräs pieni poika oli piirtänyt lentokoneen ja talon – sotakoneen, jotka ovat tulleet näille lapsille liian tutuiksi. Lasten voi olla vaikea sanoittaa kokemaansa sanoiksi, joten piirtäminen, laulaminen, traumanallet ja muu vastaava toimivat tunteiden ja ajatusten kanavana. Kaikenlainen luova toiminta voi auttaa lapsia purkamaan tunteita.
– Ai oliko siellä erityisiä kohtaamisia? Se oli kokonaisuudessaan niin erityinen iltapäivä! Jokaisella on varmasti takana kovia kokemuksia, mutta juuri heille järjestetty ohjelma ja nallet toivat iloa kaiken keskelle, Harjukoski toteaa.
Illalla näin tytön uudelleen ja edelleen hän piti nallea tiukasti kainalossaan. Ajattelin, että varmasti tuo nalle toi hänelle jotain turvaa.
Jotkut kohtaamiset Anne muistaa valokuvantarkasti.
– Eräs tyttö jäi erityisesti mieleen. En tiedä hänen nimeään, mutta seurasin häntä aika ajoin. Noin kahdeksanvuotias tyttö oli hyvin apean oloinen eikä ottanut katsekontaktia. Hän istui muista erillään, ei vastannut kysymykseeni eikä nostanut katsettaan. Tyttö vain puristi nallea tiukasti sylissään. Illalla näin tytön uudelleen ja edelleen hän piti nallea tiukasti kainalossaan. Ajattelin, että varmasti tuo nalle toi hänelle jotain turvaa.
– Toivon, että tuo nalle muistuttaa tyttöä vielä pitkään siitä, että Jeesukselle voi myös puhua tilanteessa kuin tilanteessa.
Loput nalleista odottavat vielä sopivaa hetkeä, jossa ne voidaan jakaa niitä tarvitseville. Anne Harjukoski kertoo Itä-Euroopassa olevan paljon pakolaislapsia Ukrainasta, joten jokainen nalle löytää varmasti kodin.
