Yksi Fidan lukuisista koulutushankkeista on Dhakan pääkaupunkialueella toimiva Joy & Hope -koulu. Maineikas koulu on paikallisen seurakunnan, Fidan ja Hesburgerin yhteistyön hedelmä.
– Koulun missiona on tarjota koulutusta slummin lapsille. Koulussa on nyt 430 oppilasta, joista 240 on tyttöjä ja 190 poikia, Fidan Bangladeshin toiminnanjohtaja George L. Boidya kertoo.
Joy & Hope -koulu toimii slummiyhteisön kehittämishankkeen osana. Se tarjoaa oppilaille ilmaisen opetuksen lisäksi muun muassa opetusmateriaalin, lounaan, terveystarkastukset sekä sairaanhoidon.
Koulu toimii 30 työntekijän voimin, ja sitä voidaan pitää monella mittarilla yhtenä alueen parhaista kouluista. Opetus on kilpailukykyistä jopa tasokkaiden yksityiskoulujen kanssa, valtion kouluista puhumattakaan.
– Joy & Hope -koulun opetuksen laatu on huomattavasti korkeampi kuin muissa Bangladeshin kouluissa. Sekä opettajat että oppilaat työskentelevät määrätietoisesti saavuttaakseen tavoitteensa.
– Vuoden kohokohta oli se, kun viidennen luokan oppilaista 23 osallistui loppukokeeseen. He kaikki saivat arvosanaksi A+ ja heistä peräti seitsemän sai valtion stipendin jatko-opintoja varten. Se mahdollistaa maksuttoman koulunkäynnin kahdeksanteen luokkaan asti, Boidya iloitsee.
Taitoaineilla lisätienestiä
Koulu noudattaa Bangladeshin hallituksen opetussuunnitelmaa, joten hinduille ja muslimeille on tarjolla heidän oman uskontonsa mukaista opetusta.
Opetussuunnitelman aineet ovat jokseenkin samankaltaisia kuin Suomessa, ja opetussuunnitelman ulkopuolelta koulu opettaa taitoaineita, kuten tietotekniikkaa, piirtämistä ja käsitöitä. Taitoaineista on myöhemmin apua oppilaiden työllistymisessä.
Koululla järjestetään myös oppilaiden äideille ompelukursseja, mikä tuo perheille lisätuloja.
Joy & Hope -koulu toimii tiloissa, jotka Hesburger rakennutti juuri tähän tarkoitukseen.
– Olemme kiitollisia Heikki Salmelalle hänen ystävällisestä avustaan ja mahdollisuudesta käyttää rakennusta koulun toimintaan Dhakassa.
Isona haluaisin olla toimittaja. Perheeni on hyvin köyhä. Minulla on kaksi veljeä ja kaksi siskoa. Isäni on muurari ja äitini huolehtii perheestä kotona. Isälläni ei ollut kotikylässämme töitä, joten hän muutti Dhakaan. Isä elättää perheen pienillä tuloillaan.
Opettajat ja muut oppilaat rakastavat minua. Koulu tarjoaa myös vanhemmilleni opetusta koulutuksen tärkeydestä, lastensuojelusta, lasten oikeuksista sekä ihmisoikeuksista.
– Anamul Haq, 11 vuotta, 5. luokka
Teksti: Tom Himanen Kuvat: Fidan arkisto
