Länsi-Ukrainassa Karpaattien alueella asuu paljon romaneita, samoin Unkarin itäosissa. Ukrainan sota on tuonut tämän köyhän väestön yhteen yli rajojen.
Vaikka läntisessä Ukrainassa ei sodan ensiviikkoina ole koettu laajoja pommituksia, ovat rajaseutujen asukkaat peloissaan. Huhut tulevista pommituksista, väärät hälytykset ja yleinen epätoivo ovat saaneet ihmiset nopeasti liikkeelle. Lähtijöiden joukossa on lukuisia romaniperheitä.
Taka-Karpaattien ympäristössä asuu tuhansia romaneja. Tarkkaa määrää on vaikea sanoa, koska kaikki romanit eivät ole väestökirjoissa. Länsi-Ukrainassa, kuten lähes kaikkialla Itä-Euroopassa, iso osa heistä asuu alkeellisissa oloissa. Perheet ovat suuria ja äidiksi tullaan usein jo teini-iässä. Fidan paikalliset kumppanijärjestöt Unkarissa ja Slovakiassa hätämajoittavat erityisesti romaneja.
Länsi-Ukrainassa pelätään myös humanitaarisen kriisin leviämistä: erityisesti köyhimmät päivätyöläiset ovat menettäneet työnsä ja ruoasta sekä polttoaineesta alkaa olla monin paikoin pulaa. Samalla sota-alueelta pakenevat pakkautuvat sankoin joukoin nyt länsirajan kaupunkeihin.
– Olen päivittäin yhteydessä Ukrainan puolella sijaitsevan seurakunnan pastorin kanssa. Hän kertoi, että esimerkiksi Užhorodin kaupungin väkimäärä on jo kaksinkertaistunut ja ruokaa on paikoin vaikea saada, kertoo Fidan slovakialaisen kumppanikirkon pastori Marek Gombar.
Koko kylä on ollut mukana auttamassa.
Koko kylän yhteinen tehtävä
Marek Gombarin johtama seurakunta majoittaa Ukrainasta tulevia pakolaisia. Pienessä, 5000 asukkaan Velke Kapusanyn kylässä sijaitsevan seurakunnan hätämajoituksessa on muutaman viikon aikana ollut yhteensä 500 ihmistä. Gombar, itsekin romani, on kohdannut erilaisista tilanteista tulevia pakolaisia.
– Olin hakemassa rajalta ystäväni perhettä, kun näin romaneita jonossa. Kysyin, oliko heillä paikkaa minne mennä. Joillakin oli ja jotkut olivat olleet koko yön ulkona. He eivät halunneet lähteä valtion järjestämään majoitukseen, sillä osa läheisistä oli vielä tulossa rajan yli, Marek Gombar selittää toiminnan alkua.
Koska oli kylmä ja lapset olivat nälissään, kyläläiset ja seurakunta päättivät yhteistuumin majoittaa ja ruokkia pakolaiset. Ensimmäisenä yönä majoituksessa oli jo 50 romania.
Marek kertoo, että kriisi on yhdistänyt valtaväestöä ja romanivähemmistöä toimimaan yhdessä.
– Koko kylä on ollut mukana auttamassa.
Ihmiset antavat vähästään
Myös Unkarin Romanimissio, Fidan pitkäaikainen kumppanijärjestö, on järjestänyt apua Ukrainan pakolaisille. Parikymmentä Romanimission toimitilaa on muutettu hätämajoituspaikoiksi. Yksittäiset ihmiset ovat lahjoittaneet vaatteita, patjoja ja peittoja tulijoita varten. Talot on siivottu talkoovoimin.
– Olen iloinnut siitä, miten Unkarin romaniyhteisö on ollut niin valmiina auttamaan, sanoo paikallinen pastori ja Romanimission apulaisjohtaja András Berki.
– Romanit ovat itsekin monesti köyhiä. Silti jokainen on antanut siitä vähästä, mitä heillä on. Fidan tarjoama tuki tässä on hyvin tärkeää, jotta ihmiset saavat esimerkiksi päivittäiset ateriat. Paikallisen romaniyhteisön jäsenet hankkivat ruokatarvikkeet ja osa jopa tekee valmiin ruuan pakolaisille, Berki kertoo.
Vaikka olemme romaniseurakunta, me emme auta vain romaneita, autamme ihan kaikkia ihon väristä riippumatta.
Apua tarjotaan kaikille
Romanit kohtaavat sekä Ukrainan, Slovakian että Unkarin yhteiskunnissa yhä syrjintää, ja saattavat jäädä myös kriisitilanteessa heikoimpaan asemaan. Marek Gombar on nähnyt useamman kerran, kuinka romaneja on kohdeltu eriarvoisesti. Heitä ei esimerkiksi sodan ensipäivinä huolittu kaikkiin pakokyyteihin mukaan.
– Jeesus on näyttänyt meille, että meidän pitää rakastaa kaikkia. Jos joku, joka ei ole romani tarvitsee apua, me kyllä autamme. Emme voi erotella pakolaisia toisistaan. Sellainen tuntuu pahalta, Marek Gombar huokaa.
Tällaisen kriisin edessä kaikki ovat samalla viivalla ja muurit murtuvat, painottaa Gombar.
– Vaikka olemme romaniseurakunta, me emme auta vain romaneita, autamme ihan kaikkia ihon väristä riippumatta.
Rajoilla romaneita on kohdeltu pääsääntöisesti hyvin. Koska kaikki romanit eivät puhu muuta kuin romanikieltä, on kielimuuri aiheuttanut haasteita. Siksi viranomaiset ovat pyytäneet romaniyhteisön laajasti mukaan avustustyöhön.
– Pyrimme olemaan romaneille ensimmäinen kontakti rajalla, jotta voimme auttaa heitä. Ihmiset kokevat turvattomuutta kahdestakin syystä. Ensimmäisenä esteenä on kieli. Toisena on se, etteivät ihmiset välttämättä tiedä, minne tulevat. He tietävät olevansa Slovakiassa, mutta eivät tiedä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, Gombar selittää.
Romaniyhteisöissä naiset ovat tottuneet siihen, että mies huolehtii perheestä. Nyt miehet ovat kuitenkin rajan toisella puolella ja rajan yli tulevilla äideillä saattaa olla seitsemänkin lasta hoidettavana. Ilman rajaviranomaisten, humanitaaristen järjestöjen ja romanijärjestöjen yhteistyötä olisi moni äiti lapsineen viettänyt yönsä taivasalla. Pelko lähteä tuntemattomien mukaan on suuri, eivätkä kaikki valitettavasti huoli romaneita mukaansa. Heikoimmassa asemassa olevia kohtaa myös uudenlainen uhka, jos esimerkiksi tietoa ei saa omalla äidinkielellään.
– Monet ihmiset haluavat käyttää tätä tilannetta hyväksi. Uskon, että se on omanlaistansa sotaa vuonna 2022 – kaikki haluavat rahaa, Gombar sanoo viitaten ihmiskauppaan ja muuhun rikollisuuteen, jota havaittiin rajaseuduilla etenkin sodan ensimmäisinä päivinä.
Viranomaiset ovat pyytäneet romaniyhteisön laajasti mukaan avustustyöhön.
Yhteydenpito Ukrainan puolelle on jatkuvaa. Marek Gombar on päivittäin Zoom-tapaamisissa useiden seurakuntien edustajien kanssa, jotta ihmiset saavat tarvitsemansa avun. Ukrainan rajojen ulkopuolella Fidan kumppanit huolehtivat, että pakolaisilla on tarpeeksi ruokaa ja katto pään päällä. Se antaa heille turvallisen suojan ja tilaisuuden miettiä, miten he järjestävät elämänsä.
