Työmme on tuloksellista

Vuonna 2023 toimintamaissamme perustettiin lähes tuhat pienyritystä työmme tuloksena.

Esimerkiksi Burundissa, Tansaniassa ja Keniassa monet ovat aloittaneet yritystoiminnan yrittäjyyskoulutusten jälkeen, hyödyntäen erityisesti käsityötaitoja, kuten ompelua.

Nepalissa ja Bhutanissa taas paransimme maaseudun perheiden viljelytaitoja, opettamalla esimerkiksi luomuviljelyä.

Nepalilainen Krishna Bist ja hänen miehensä Govind ovat esimerkki maatalousyrittäjistä, jotka saavat elantonsa vuohenkasvatuksesta. He osallistuivat Kailarin alueella järjestettyyn yrittäjyyskoulutukseen ja aloittivat sen jälkeen vuohien kasvatuksen ja myynnin.

– Ennen olimme taloudellisesti riippuvaisia muista, mutta emme enää, Krishna Bist kertoo.

Parantunut talous on hyödyttänyt myös heidän lapsiaan.

– Käytimme vuohien myynnistä saadut tulot elämiseen sekä lastemme koulutukseen. Nyt toinen pojistamme on insinööri ja toinen opiskelee kandidaatin tutkintoa varten.

Pienyritysten perustaminen nostaa perheiden elintasoa, parantaa ravitsemusta ja mahdollistaa lasten koulunkäynnin.

Pitkällä aikavälillä elintason nousu edistää koko yhteisön kehitystä ja katkaisee köyhyyden kierteen.

Myös vammaisten henkilöiden perustamat yritykset auttavat heitä nousemaan köyhyydestä ja muuttavat yhteisöjen asenteita myönteisemmäksi vammaisuutta kohtaan.

Säästö- ja lainaryhmät, eli pöytäpankkiryhmät kannustavat säästämiseen ja mahdollistavat pienlainan niille, jotka eivät muuten saisi lainaa.

Yhdistykset ovat 8-25 hengen ryhmiä, joiden jäsenet lahjoittavat ensin omia varojaan yhteiseen pottiin. Tämän jälkeen toimintaan osallistuvat voivat ottaa kertyneestä rahastosta lainoja, jotka maksetaan takaisin korolla. Pääomaa, jota monille esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa ei olisi muuten saatavilla, voi käyttää erilaisiin tarkoituksiin.

Kongossa Tanganyikan maakunnassa, Kalengen kylässä toimii Umoja Ngufu -niminen pöytäpankkiryhmä.

Yksi ryhmän jäsenistä, Birgitte, käytti lainamahdollisuutta rahoittaakseen merkittävän asian:

– Rakensin oman talon ryhmän säästöillä, Birgitte kertoo.

Fidan työn ansiosta yhä useammat vammaiset lapset ovat saaneet mahdollisuuden käydä koulua ja oppia turvallisessa ympäristössä. Vuosien varrella monet koulut ovat tehneet muutoksia esteettömyyden parantamiseksi, ja opettajat ovat saaneet koulutusta vammaisten lasten tukemiseksi.

Työmme tuloksena useat perheet ja yhteisöt ovat muuttaneet asenteitaan, ja ymmärrys vammaisten lasten oikeuksista on lisääntynyt.

Lisäksi monet lapset ovat saaneet apuvälineitä, kuten pyörätuoleja, jotka mahdollistavat heidän koulunkäyntinsä. Inklusiivisen opetuksen ansiosta yhä useampi vammainen lapsi on pystynyt osallistumaan opetukseen ja hyötymään siitä tasavertaisesti muiden kanssa.

Burundilainen Abayo murtaa ennakkoluuloja, joita kuulovammaiset lapset kohtaavat. Fida on tukenut viittomakielistä opetusta Gitegan alueella. Abayo tarvitsi vain vähän tukea päästäkseen opintiellä alkuun.

– Aiemmin Abayo oli levoton, mutta nyt hän osoittaa käytöksellään kaikille yhteisössämme, että kuulovammaisetkin voivat opiskella, pojan isoäiti kertoo.

Burundissa yli 350 opettajaa sai koulutusta vammaiset henkilöt huomioivista opetusmenetelmistä vuonna 2022.

Vielä 2000-luvun alussa Kiseljakin romaniyhteisö Bosniassa eli äärimmäisessä köyhyydessä ilman vettä, sähköä ja elämän perusoikeuksia. 60 % lapsista ei käynyt koulua, lapsiavioliitot olivat yleisiä ja kerjääminen oli yleisin elinkeino.

Fida aloitti Kiseljakissa työn lasten koulutuksen hyväksi vuonna 2005 yhdessä Tuzlan evankelisen seurakunnan kanssa. Romanityön koordinaattori Elvira Kušljugić-Bijelić kertoo, että noin 10 vuoden työn jälkeen Kiseljakissa alkoi selvästi näkymään tuloksia. Oli uusi koulusta valmistunut sukupolvi, joka halusi olla mukana muuttamassa yhteisöään. Tämä ei jäänyt huomaamatta koululta, sosiaalityöntekijöiltä ja muilta viranomaisilta.

– Meitä ja työmme vaikutusta alettiin arvostaa ja monet viralliset tahot pyysivät meitä jakamaan työkokemuksiamme romaniyhteisön keskeltä, kertoo Elvira.

Kiseljakiin perustettiin muutama vuosi sitten yhteisökeskus, jossa kaupungin toimijat ja Fidan hankkeen asiantuntijat tekevät yhdessä töitä romaniyhteisön eteen. Elvira kuvailee Kiseljakin tämänhetkistä tilannetta: Monissa perheissä on ainakin yksi jäsen, joka käy töissä tai on pienyrittäjä. Kaikki yhteisön lapset käyvät peruskoulua ja yhä useammat jatkavat opintojaan, mikä on ilonaihe erityisesti tyttöjen kohdalla, sillä jatko-opintojen myötä varhaisten avioliittojen määrä vähenee.

Äidit osallistuvat aktiivisesti toimintaan, kuten eri koulutuksiin.

– Työskentelemme joka päivä romanien elinolojen parantamiseksi. Sähkö- ja vesiongelma pienenee ja parhaillaan käsitellään viemäri- ja jätevesiongelmaa. Sen myötä tartuntatautien määrä yhteisössä entisestään vähenee.

 – Voimme  sanoa, että kirjoitamme Kiseljakissa tarinaa, jolla on onnellinen loppu.

Bosniassa, Tuzlan läänissä sijaitseva Poljice on  romaniyhteisö, jossa ihmiset elävät käytännössä kädestä suuhun. 30 % kylän asukkaista kerää elannokseen metalliromua, loput keräävät pienempää kierrätysmateriaalia tai käyvät kerjäämässä.

Koulu, kauppa ja terveydenhuolto ovat vaikeasti saavutettavissa.

Kun Tuzlan evankelisen seurakunnan työntekijä Eldina Grabovic tulee kylälle pitämään kerhoa, lapset juoksevat iloisina vastaan. Kerholaiset odottavat innokkaasti, mitä yhdessä tehdään. Heistä on mukavaa piirtää, leikkiä ja askarrella. Eldina uskoo, että lapset nauttivat myös siitä rakkauden ilmapiiristä, mikä kerhoissa vallitsee.

Fidan kummien tuella Poljicen koululaiset saavat vaatteet, kouluruoan, koulutarvikkeet ja kyydin kouluun. Samalla heidän koulumenestystään seurataan ja heitä neuvotaan läksyissä. Eldina kertoo, että kolme vuotta sitten aloitetun työn tuloksia on jo näkyvissä.

– Kaikki kylän lapset aloittavat jo peruskoulun. Heillä on hyviä arvosanoja, eivätkä he enää jää luokalle.