Länsi-Ukrainassa osan vuodesta asuvat Veikko ja Kirsi Hekkala eivät arvanneet, että tämä vuosi kuluisi sodan myllerryksessä. Ajatukset ovat ukrainalaisten ystävien luona.
Kirsi ja Veikko Hekkala ovat olleet vuosia Fidan palveluksessa, kohteenaan Länsi-Ukrainan romanikylät. Hekkaloilla on asunto Užhorodissa Länsi-Ukrainan Karpaateilla.
Tämänhetkinen elämä Keuruulla on rauhallista, mutta toisaalta myös kiireistä. Ajatukset ovat jatkuvasti Ukrainassa niiden perheiden luona, jotka kärsivät sodan seurauksista. Hekkalat itse ovat päässeet käymään Ukrainassa tänä vuonna muutaman kerran kuukauden pituisilla matkoillaan.
Užhorodissa on onneksi turvallista. Arki on silti äärimmäisen haastavaa maassa, jossa energialaitoksia pommitetaan ja kaikesta on pulaa.
– Viime matkalla aloitimme jo valmistautumisen tähän talveen, koska se on vaikeampi kuin talvet yleensä. Sähkökatkokset ovat alkaneet ja ihmiset saavat netin kautta yllättäen ilmoituksia, että tämän päivän sähköt on käytetty. Pian kaikki sammuu, tehkää mitä ehditte. Siinä voi paniikki iskeä. Ruokahuolto on hankalaa, kun hinnat nousevat koko ajan. Jakamamme ruokakassit romanikyliin ovat jo hinnaltaan nelinkertaiset verrattuna siihen, kun aloitimme kolme vuotta sitten, Kirsi kertaa tunnelmia edelliseltä reissulta.
Veikko lisää, että sota-aluetta lähestyessä ei kaupoissa ole enää mitään ostettavaa. Ilman apua näillä ihmisillä ja perheillä ei olisi mitään, ei edes ruokaa.
Jakamamme ruokakassit romanikyliin ovat jo hinnaltaan nelinkertaiset verrattuna siihen, kun aloitimme kolme vuotta sitten, Kirsi kertaa tunnelmia edelliseltä reissulta.
Arki haasteiden keskellä
Romanit itse suhtautuvat tilanteeseen hyvin eri tavoin. Elämä on monivivahteista, välillä siunattua, toisinaan todella haastavaa. Toisilla on työt kokonaan loppu ja jokainen ymmärtää, että jos ei ole rahaa, ei ole myöskään ruokaa. Elämä nousee kysymysmerkiksi. Miten tästä jatketaan?
– Kertovat, että kaikkeen tottuu, jopa yli lentäviin raketteihin ja ilmahälytyksiin. Sitä, mitä tulee tapahtumaan talven mittaan, pelätään. Ne, jotka pystyvät, lähtevät Eurooppaan, ainakin joksikin aikaa. Heilläkin on kuitenkin kotiin kova ikävä, Kirsi kertoo.
Usein Karpaattien vuoristoalueella asunnot on niin huonosti rakennettu, ettei niissä pärjää talvella. Kaupunkikin on täysin pimeänä. Katuvalot on poistettu käytöstä, jolloin esimerkiksi ajaminen on haastavaa. Hekkaloiden ja ystävien apu tulee aina todelliseen tarpeeseen ja otetaan suurella kiitollisuudella vastaan.
Yksi tarina muiden joukossa
Hekkaloilla on monta tarinaa kerrottavanaan tilanteista, joissa he ovat saaneet olla auttamassa.
– Viime talvena oli Aikamedian kautta Hyvä Sanoma Ukraina -projekti, jossa autoimme erästä perhettä. He ovat yhteistyökumppaneitamme.
Fida oli auttamassa kertalahjoituksella lämmityksen laittamista kuntoon perheen kodissa.
– Heidän kerrostalostansa meni sodassa kaikki rikki. Olisivat joutuneet muuten kylmään talveen ilman lämmitystä. Nyt heillä on lämmin koti.
Tämä pariskunta tekee kotiseudullaan hengellistä työtä. He ovat perheenä käyneet myös Hekkaloiden kotona kylässä.
– Kiersimme yhdessä koteja, kävimme seurakunnissa ja pidimme lastentapahtumia. Heidän lapsilleen täällä olo on vähän kuin lomaa, kun ei ole pommituksia. On luonnollista, että jokainen välillä kaipaa rauhaa ja lataantumista. Näissä hetkissä tarjoamme heille apua ja lohtua. Lähetämme heille edelleen myös koko ajan rahaa ja pidämme yhteyttä messengerin kautta päivittäin. Joka päivä tsempataan ja rohkaistaan. Jos meistä ei kuulu pariin päivään, he laittavat jo viestiä, että ikävä on.
– Yksi tehtävistämme on rukoilla heidän kanssaan. Lähetämme heille myös raamatunjakeita luettavaksi ja joskus myös soittelemme. Kaikki tämä merkitsee heille todella paljon, Kirsi kuvailee.
Evankeliumi arjessa
Heikkalat eivät erottele, mikä on hengellistä työtä ja mikä ei. Kaikki kuuluu samaan pakettiin.
– Jos ajatellaan lähetystyöntekijöitä, niin usein ensin lähdetään siivoamaan, rakentamaan ja auttamaan. Se on täysin normaalia. Vaikka sitä ei välttämättä ääneen sanota, on se myös evankeliumia ja sen eteenpäin viemistä, Veikko miettii.
– Kun ihmisen sydän muuttuu, niin yleensä koko elämä muuttuu, Kirsi tietää.
Hekkalat ovat kiitollisia kaikesta rukoustuesta, jota ovat saaneet työnsä tukijoilta. Ajatellessaan näitä aikoja ja sotaa Ukrainassa, heidän rukouksensa on, että Jumala saisi nostaa uskollisia vastuunkantajia, jotka olisivat rohkeita tekemään Jumalan tahdon elämässään. Rukousta tarvitsevat myös uskolliset työtoverit. Jos he väsyvät, monet asiat kaatuvat.
– Tehtävämme on kantaa toisiamme vuorotellen, Veikko päättää.
