Ukrainan sodan takia lapset joutuvat jättämään kotinsa paetessaan turvaan. Kaikki tutut asiat jäävät taakse. Ukrainasta paenneet serkukset Tanya ja Lolita ovat joutuneet eroon perheenjäsenistään.
Vaaleanvihreää taloa kiertää korkea aita. Valkoiset ikkunan karmit antavat raikkaan vaikutelman. Lasioven takaa avautuu pieni keittiö ja kaksi huonetta. Kodikkaan tunnelman luovat iloiset äänet ja aikuisten välistä pujottelevat lapset. Hellalla kiehuu kattilallinen vettä.
Molemmissa huoneissa on paksuja patjoja lattialla. Toisessa on vielä iso pino patjoja seinän vieressä. Nyt majoituksessa asuu 12 henkilöä. Hetki sitten heitä oli 24. Peitot on aseteltu siististi ja tyynyjen päällä on muutama pehmolelu. Nurkassa seisovassa naulakossa roikkuu punainen talvitakki. Televisio on asetettu pitsiliinaisen pöydän päälle ja sen vieressä on muutama lelu.
Kaalikääryleitä ja pinkkejä seiniä
Ruskeasilmäiset serkukset Tanya ja Lolita istuvat Fidan kumppanijärjestön, Unkarin romanimission, järjestämän hätämajoitustilan lattialla värityskirjojen kanssa. He ovat tulleet Ukrainasta kymmenen päivää aikaisemmin. Mukana ovat myös isoäiti sekä Lolitan äiti. Tyttöjen isoäiti istuu paksulla patjalla ja myhäilee tyttöjen jutuille.
– Kotona Ukrainassa asuimme pienessä talossa. Se oli tämän huoneen kokoinen. Pihalla oli pieni talo myös isovanhemmille. Talon katto oli punainen, 9-vuotias Tanya selittää.
Lolitan koti oli vähän isompi. Isoäiti asui heidän pihallaan olevassa pienessä talossa. Olohuoneessa oli pinkit seinät ja punaiset huonekalut.
– Meidän keittiömme näyttää samalta kuin tämä täällä, serkkuaan muutaman vuoden vanhempi Lolita selittää.
Kumpikin tytöistä rupattelee iloisesti. Tanyan lempiruokaa ovat kaalikääryleet. Lolita puolestaan rakastaa majoneesia. Koulussa he eivät ole pandemian takia käyneet, mutta sitä ennen sekin kuului päiväohjelmaan. Myös neulominen on kivaa! Fidan työntekijä, Ukrainassa Uzhorodin alueen romaniyhteisöissä työskentelevä Kirsi Hekkala on opettanut Lolitan jo aikaisemmin neulomaan. Tanya oppi neulomisen Lolitalta.
Erossa rakkaista
Tanya ja Lolita kertovat, että heidän oli pakko lähteä ja jättää koti, koska kotiseudulta alkoi loppua ruoka. Tytöt perheineen tulivat junalla rajan yli Unkariin. Rajavartijat eivät uskoneet Lolitan veljen olevan vasta 13-vuotias. Lolitan veljellä oli kyllä paperit, vaikka romaneilla ei välttämättä aina ole kaikkia virallisia papereita. Se ei riittänyt vakuuttamaan rajavartioita.
– Veljeni joutui jäämään isän kanssa Ukrainaan, sanoo Lolita.
Lolitalla on veljeä ikävä, sillä he ovat ensimmäistä kertaa erossa toisistaan. Myös Tanyalla on ikävä perhettään. Tanyan äiti ei kestänyt sitä, että hänen miehensä olisi yksin ilman ruokaa Ukrainassa ja palasi sinne Tanyan pikkuveljien kanssa. Tyttö jäi isoäidin kanssa Unkariin.
– Eilen Tanya vain itki, huokaisee isoäiti.
Nyt Tanya keikkuu patjalla ja haukottelee leveästi.
Tytöt asuvat Ukrainassa romanien asuinalueella, joka on eristetty muusta yhteiskunnasta. Ruokaa on hyvin vaikea saada. Siksi äiti kuljetti Tanyan isoäidin kanssa turvaan Unkariin. Tyttöjen setä on kieltänyt heitä palaamasta Ukrainaan.
– Hän sanoi, että täällä kuolette vain nälkään, kertoo Lolitan äiti.
Toivoa tulevaisuudesta
Tänä samaisena aamuna on kuitenkin tullut hyviä uutisia. Näyttää siltä, että Lolitan veli pääsee rajan yli. Iloinen ja toiveikas hymy nousee Lolitan kasvoille. Tulevaisuudesta kysyttäessä tytöt puhkeavat puhumaan entistäkin enemmän.
– Minä haluan olla kampaaja, ilmoittaa Lolita.
– Minä haluan tehdä kauniita kynsiä, selittää Tanya ja puhkeaa puhumaan kynsien laitosta.
Kumpikaan tytöistä ei pidä pitkistä kynsistä. Ne eivät ole käteviä. Mutta värikkäät kynnet, joissa on glitteriä, ne vasta hienot ovatkin.
Kodin jättäminen ja vieraaseen maahan muuttaminen ovat lapselle isoja asioita. Silloin on tärkeää luoda lapselle mahdollisimman turvallinen ympäristö. Tavalliset arkiset asiat, kuten glitteri-kynsistä haaveilu ja lempiruokien syöminen, auttavat lasta äkillisesti muuttuneen arjen keskellä.
Sodan pitkittyessä myös humanitaarinen kriisi syvenee. Erityisesti tästä kärsivät lapset. Lapsien pitäisi saada leikkiä, nauraa ja elää turvassa. Se on heidän oikeutensa. Lahjoittamalla autat ukrainalaisia humanitaarisen kriisin keskellä saamaan ruokaa, juomaa ja suojaa sekä mahdollisuuden käsitellä traumaattisia kokemuksia.
