Hannu Happonen 
Kenialainen Rhoda uskalsi vastustaa perinnettä, joka on vienyt maasai-tyttöjen lapsuuden sukupolvien ajan. Rohkea päätös käynnisti muutoksen sukupolvien ketjussa. Miksi tämä äiti päätti, ettei hänen tyttäriään silvota?
Mary Sunkuyia istuu savimajansa portailla yhdessä tyttärensä Rhodan ja tyttärentyttärensä Joycen kanssa. Näiden kolmen naisen rauhallisesta olemuksesta ei heti näe, millaista kipua he ovat elämässään kokeneet.
Kun Mary oli nuori, hän asui perheineen Marsabitissa, Pohjois-Keniassa. Hän muistaa, kuinka elämä muuttui yhdessä hetkessä: kylään saapui maasai-soturi, jonka mukaan vanhemmat lähettivät hänet – vaimoksi yli 700 kilometrin päähän Loitan maasai-yhteisöön.
– Luulin, että minut lähetettiin joksikin aikaa työhön. En tiennyt, että minut vietiin naimisiin, Mary muistelee.
Ensimmäinen asia, jonka Mary uudessa kodissaan kohtasi, oli kauhistuttava. Hänet pakotettiin ympärileikkaukseen, jotta hän olisi avioliittoon kelpaava ja yhteisön hyväksymä. Hän ei ollut vielä täyttänyt kahdeksaatoista, kun hänestä tuli vaimo ja äiti.
Mary kertoo, että silpominen oli ollut osa hänen sukunsa perinnettä sukupolvien ajan. Hän sai kahdeksan lasta, joista yksi oli Rhoda. Kuten äitinsä, myös Rhoda joutui ympärileikatuksi ennen avioliittoa. Kun Rhodan mies myöhemmin kuoli, hän jäi yksin neljän tyttärensä kanssa. Kahdelle heistä tehtiin ympärileikkaus, ja heidät naitettiin nuorina.
– Minulla ei ollut poikia, jotka olisivat voineet suojella nuorempia tyttöjäni. Tässä kulttuurissa ilman miestä tai poikaa perheessä kukaan ei puolusta sinua. Tyttöjä on perinteisesti pidetty isiensä ja setiensä omaisuutena, Rhoda kertoo.
Seurakunnan mullistava viesti
Kaikki muuttui, kun Rhoda alkoi käydä paikallisessa seurakunnassa. Pastori puhui siellä ympärileikkauksen fyysisistä ja henkisistä haitoista – asioista, joista Rhoda ei ollut koskaan aiemmin kuullut. Viesti oli uusi ja rohkea, eikä sitä otettu aina hyvin vastaan.
– Päätin, että kahta nuorinta tytärtäni ei leikattaisi. Vein heidät kirkkoon ja pyysin Jumalaa varjelemaan heitä. Sen jälkeen ihmiset lakkasivat puhumasta minulle. He sanoivat, että olin kirottu ja käskivät minun lähteä kylästä.
Pastorin avulla Rhodan kaksi nuorinta tytärtä pääsivät Narokin alueella toimivan Full Gospel -kirkkokunnan perustamaan turvakotiin, jossa he saivat käydä koulua ja olivat turvassa lapsiavioliitolta.
Rhodan päätös ei muuttanut vain hänen omien lastensa elämää, vaan se käynnisti muutoksen koko yhteisössä.
Rohkeutta valita toinen tie
Vuosien ajan yhteisö hyljeksi Rhodaa. Hän menetti kotinsa ja sai kirkolta pienen huoneen, jossa asui yksin. Hän elätti itseään kantamalla vettä, tekemällä puuhiiltä ja pesemällä muiden vaatteita. Hänen tyttärensä jatkoivat kuitenkin koulua ja valmistuivat lopulta jopa yliopistosta – se oli ennenkuulumatonta paimentolaiskylässä.
Tänään Rhoda on tyytyväinen, että uskalsi tehdä rohkean päätöksen. Pitkän ajan jälkeen yhteisö otti hänet lopulta takaisin. Hänen koulutettujen tyttäriensä tarina oli vuosien kuluessa muuttanut ihmisten asenteita. Kyläläiset näkivät omin silmin, miten Rhodan tytär Joyce oli kasvanut, opiskellut, menestynyt ja mennyt naimisiin – ilman silpomista.
Joyce kasvoi peloissaan olleesta turvakodin asukista rohkeaksi naiseksi, joka on työskennellyt Fidan ja Full Gospel -seurakunnan kanssa tyttöjen oikeuksien puolesta kotialueellaan. Hänen mukanaan silpomisen perinne päättyi suvussa.
Rajat ylittävä ongelma
Tyttöjen ympärileikkaus eli sukuelinten osittainen tai täydellinen poistaminen on vahingollinen ja tarpeeton perinne. Se rikkoo ihmisoikeuksia ja aiheuttaa vakavaa fyysistä ja psyykkistä kärsimystä.
Afrikassa yli 140 miljoonaa tyttöä ja naista on joutunut silvotuksi, ja noin 650 miljoonaa on joutunut naimisiin ennen 18 vuoden ikää. Monissa maissa silpominen on lailla kielletty, mutta kulttuurinen hyväksyntä tekee sen kitkemisestä vaikeaa.
– Meille maasaille se on lähes synnynnäinen tapa, kertoo pastori Francis Kipai Loitan Full Gospel -seurakunnasta.
– Sukupolvet ovat tehneet niin. Kun hallitus sanoo, että tämä on nyt laitonta, syntyy ristiriita perinteiden kanssa.
Joillakin alueilla Keniassa perinnettä harjoitetaan yhä salaa. Rajaseuduilla asuvat maasait saattavat jopa ylittää rajan Tansanian puolelle ympärileikkauttaakseen tyttärensä, Kipai kertoo.
Turvapaikka tytöille
Narokin kaupungissa, keskellä maasaiden sydänmaita, toimii Full Gospel -seurakunta, joka on Fidan kehitysyhteistyön pitkäaikainen kumppani. Kun seurakunta aloitti työnsä Loita-maasaiden alueella, se julisti evankeliumin rinnalla sanomaa, joka puolusti tyttöjen oikeuksia: silpominen ja lapsiavioliitto eivät kuulu kristityn elämään.
Kun tietoisuus kasvoi, tytöt alkoivat paeta kotoaan välttääkseen perinteiset rituaalit. Tämä johti siihen, että vuonna 2002 perustettiin Osotua Rescue Centre, turvakoti tytöille.
Turvakeskus tarjoaa suojan, ruokaa, vaatteita ja koulutusta. Tyttöjä autetaan myös pääsemään takaisin perheeseensä ja yhteisöönsä.
Tärkeintä on kuitenkin yhteisöissä tapahtuva ennaltaehkäisevä koulutus, jota Fida on vuosia tukenut. Syvälle juurtuneiden perinteiden muuttaminen ei tapahdu hetkessä, sanoo pastori Kipai.
– Meidän on tavoitettava kulttuurin vartijat, heimopäälliköt, sillä he voivat levittää muutosta sisältä käsin.
Naisille ääni seurakunnassa
Francis kertoo, ettei Loitan alue ole enää entisensä. Lähes kaikki kouluikäiset tytöt käyvät nyt koulua – toisin kuin 20 vuotta sitten.
– Yhä useampi tyttö suorittaa tutkinnon, diplomin tai ammatillisen koulutuksen. Ennen tämä oli hyvin harvinaista
Fidan ja Full Gospel -kirkon työn ansiosta sadat tytöt ovat välttyneet ympärileikkaukselta ja lapsiavioliitolta.
– Sen jälkeen, kun Full Gospel -seurakunta aloitti Loitassa koulutukset tyttöjen sukuelinten silpomisen ja varhaisten avioliittojen estämiseksi, silpomistapausten määrä on vähentynyt valtavasti, Francis sanoo.
Francisin mukaan Fidan työn kautta järjestetyt koulutukset sukupuolten tasa-arvosta ovat tehneet myös seurakunnista avoimempia maasai-naisille, joilla ei aiemmin ollut omaa ääntä tai vaikutusvaltaa.
– Nykyisin monet naiset ovat mukana seurakuntien johtotehtävissä, ja yli 20 naista istuu paikallisseurakunnan neuvostossa. Meillä on jopa naisten johtamia toimipisteitä, hän sanoo.
Francis Kipai – joka on Joycen aviomies – sai itsekin aikanaan varoituksia muilta maasai-miehiltä: jos hän menisi naimisiin ympärileikkaamattoman naisen kanssa, hän varmasti kiroaisi itsensä, kuolisi tai jäisi lapsettomaksi.
– Tänään voin seistä kansani edessä ja sanoa: se ei ole totta, se on myytti. Olen elossa, ja minulla on kaksi lasta kauniin vaimoni kanssa, jota ei ole koskaan ympärileikattu. Olen silti aito maasai.
