21-vuotias Orasa kävelee Pohjois-Thaimaassa sijaitsevan oppilaskodin pihan halki nuorempien lasten kanssa ja saattaa heidät portille. Lapset lähtevät kouluun ja Orasa palaa askareihinsa. Täältä käsin hän kävi itsekin koulua vuosien ajan. Nyt se on myös hänen työpaikkansa.
Orasan ollessa lapsi kotikylässä korkealla vuoristossa oli tarjolla vain kerran kuussa jonkinlaista opetusta. Varsinaista koulua ei ollut. Koska 7-vuotiaan Orasan mahdollisuudet opiskella kotikylässä olivat olemattomat, asui hän kouluaikana Betlehem-kodissa lähempänä koulua, kuten muutama hänen sukulaisensakin. Kotona hän kävi aina, kun oli mahdollista.
– Lupa lähteä kotona käymään kyllä tuli aina, Orasa naurahtaa.
Orasa kävi koulunsa loppuun ja valmistui 12. luokalta koronan alkaessa. Jatko-opinnot ja työn saaminen oli hankalaa. Onneksi silloin avautui mahdollisuus jäädä Betlehem-kodille töihin. Orasan tehtäviin kuuluu huolehtia esimerkiksi siisteydestä. Isommat lapset toki auttavat omalta osaltaan koulupäiviensä jälkeen.
– Haluan opiskella lisää, mutta tämä on nyt juuri hyvä, Orasa hymyilee reippaasti ja naurahtaen kertoo lasten kanssa välillä olevan haastavaakin.
Hän haaveilee pääsevänsä opiskelemaan kaupallista alaa ja on innostunut esimerkiksi myyntityöstä.
Olen todella kiitollinen kummeista. Nyt, kun olen opiskellut, minulla on enemmän mahdollisuuksia. Tunnen enemmän ihmisiä ja tiedän maailmasta enemmän.
– Olen todella kiitollinen kummeista. Nyt, kun olen opiskellut, minulla on enemmän mahdollisuuksia. Tunnen enemmän ihmisiä ja tiedän maailmasta enemmän, Orasa henkäisee.
Ilman kummeja ei köyhän vuoristolaistytön koulunkäynnistä olisi tullut mitään. Kiitos kummien tuen on Orasalla tilaisuus jatkaa opintoja ja tehdä itse valintoja. Oppilaskodissa asumisessa on myös omat haasteensa. Lapsille ei tietenkään ole helppoa olla kouluaikana erossa vanhemmista ja jotkut itkeskelevät koti-ikävää.
– Silloin rohkaisen heitä, että kaikki on hyvin, totut tähän ja sinulla tulee olemaan niin paljon mahdollisuuksia. Kaikki täällä ovat läheisiä, tuntevat toisensa ja auttavat toisiaan, Orasa selittää.
Samalla tavalla hän kuvailee myös kotikyläänsä vuorilla. Orasa on myös tietoinen siitä, millaisia haasteita ja vaaroja lapset voivat kohdata esimerkiksi kaupungeissa. Siksi hän pitää Betlehem-kodin turvallista ympäristöä arvokkaana, vaikka se ei omaa kotia korvaakaan.
Ilman kummeja, en olisi käynyt koulua enkä tietäisi maailmasta.
– Haluankin kiittää kummeja. Lapsilla on teidän takianne parempi elämä. He voivat käydä koulua ja saavat lämpimän aterian päivittäin. Ilman kummeja, en olisi käynyt koulua enkä tietäisi maailmasta. Nuorempi sukupolvi toki tietää enemmän muusta maailmasta kuin vanhempansa, Orasa pohtii ja lähettää kiitollisena terveisiä suomalaisille kummeille.
