Marjut Vehosmaa 
Kummilapsi tuntui lapsena kuin kaukaiselta isoveljeltä, kertoo Fidan varainhankinnassa työskentelevä Marjut Vehosmaa. Kummius antaa hänelle nykyisinkin enemmän kuin ottaa.
Fidan kummityö on tullut minulle tutuksi jo pienenä. Perheelläni on ollut eri aikoina pari kummilasta, joiden kasvua sain seurata samalla, kun itse kasvoin. Geoffrey Keniasta oli minua vanhempi, joten jollain tavalla kummilapsi tuntui kaukaiselta isoveljeltä, jota minulla ei koskaan ollut.
Kummikirjeissä näin hänen kasvuaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Sain myös suomentaa käsin kirjoitettuja kirjeitä. Vanhempani jatkoivat kummimaksua niin kauan, että kummilapsi täysi-ikäistyi ja kummien tukema työ päättyi kummikohteessa.
Myös lapsuuden kotiseurakunnan pyhäkoulutyöllä ja nuorisotyöllä on ollut omat kummilapset, joita saimme tukea. Äitini jatkaa edelleen kummina.
Kummikohteesta omakohtainen kokemus
Muutama vuosi sitten, kun taloustilanteeni vakiintui, ryhdyin myös itse kummiksi Bosnialaiselle Alija-pojalle Juhannuskonferenssissa. Kummilapsen olisi voinut valita monesta eri maasta, mutta maa, josta kummilapsen valitsin oli minulle itsestäänselvyys.
Olin seurakunnan aktiomatkalla Bosniassa vuonna 2013 järjestämässä paikallisille lapsille lastenleiriä. Tuolla matkalla myös pala sydämestä jäi Balkanille ja erityisesti Bosniaan. Vietimme viikon tarjoten lapsille tekemistä, jotta he saavat kokea olevansa arvostettuja. Kenties tuolla leirilläkin oli kummien tukemassa työssä mukana olleita lapsia.
Aktiomatkalla lähetystyön kipinäni sai myös syttyä uudella tavalla, ja se on johtanut minut myös Fidalle töihin. Kummilapsen olisin ottanut huolimatta siitä, missä palkkatyöni olisi ollut.
Kuva jääkaapin ovessa
Kun sain itse valita kummilapsen valokuvien joukosta, pieni ujo nappisilmäinen poika vakava ilme kasvoillaan kiinnitti huomioni.
Nyt 4 vuotta kummina olleena on ollut ihana saada kummipostia: kerran vuodessa valokuva kummilapsesta, joulun aikaan askartelu sekä kirje, jossa kerrotaan pojan harrastuksista, luonteenpiirteistä ja kasvusta koulutiellä. Jääkaapin ovea koristaa aina tuorein kuva, joka muistuttaa kasvavasta lapsesta.
Saan tukea häntä ja hänen perhettään taloudellisesti ja myös rukouksissa. Alija ja muut yhteisön lapset ja perheet saavat tukimaksuilla muun muassa koulukirjoja ja -tarvikkeita, pääsevät terveydenhuollon piiriin ja perheet saavat terveyskasvatusta. Lapsille järjestetään myös kerhoja, leirejä ja joulujuhla.
Kummius lisää ymmärrystä
Niin Bosniassa kuin muissakin kummikohdemaissa monien lapsien koulunkäynti jää kesken. Vanhemmat haluaisivat sijoittaa lastensa koulutukseen, mutta se on vaikeaa, koska koulunkäynti on kallista ja tulot ovat matalia. Monilla vanhemmilla ei ole tarpeeksi rahaa ruokaan tai vaatteisiin, saati koulukirjoihin ja -tarvikkeisiin. Lisäksi Bosniassa romaniperheet kohtaavat kielteisiä asenteita, ja monet heistä ansaitsevat elantonsa kerjäämällä ja keräämällä metalliromua.
Kummius on minulle enemmän kuin tukimaksu. Se auttaa ymmärtämään maailman lasten tilannetta paremmin. Kummius myös antaa minulle enemmän kuin ottaa. Tiedän, että voin olla luomassa hänelle ja myös koko perheelle toivoa ja tulevaisuutta sekä osoittaa, että joku välittää heistä täällä kaukana Suomessa.”
Marjut Vehosmaa, varainhankinnan suunnittelija
