Anna-Liisa Liljefors 
Tutustumismatka Keniaan tarjosi uusille lähettikokelaille, Jani ja Raisa Jalolle, yllättäviä tilanteita ja lähetyskutsun vahvistumista: kummilasten kohtaamisia, takakontissa kotkottavia kanoja ja hetkiä, jotka koskettivat sydäntä.
– Jollain tapaa meidän lähetyskutsumme sai alkunsa 22 vuotta sitten, kun poikamme Samuel, jolla on Downin syndrooma, syntyi, kertovat Jani ja Raisa Jalo. He toimivat tällä hetkellä Huittisten vapaaseurakunnan pastoripariskuntana ja valmistautuvat tulevaan lähetystyökauteensa Keniassa. Lähetystyöhön erikoistuneet pastoriopinnot he ovat suorittaneet Suomen teologisella opistolla.
Jalot ovat lähdössä Suomen Vapaakirkon lähetysosasto SVK Mission ja Fidan yhteislähetteinä Kenian rannikkoseudulle. Heidän kutsumuksensa ytimessä on vammaistyö ja saavuttamattomat kansat.
Viime vuoden alussa Jani ja Raisa kävivät tutustumismatkalla Keniassa. Siellä hahmottui tuleva työkohde, Malindin kaupunki Kenian kaakkoisrannikolla. Jalot pääsivät tapaamaan myös oman kummilapsensa sekä poikansa Samuelin kummilapsen.
Kummilapset rukouksissa joka päivä
Jalot liittyivät Fidan kummeiksi vuoden 2024 alussa. Samuel halusi itselleen oman kummilapsen, jolla on myös kehitysvamma. Jonkun, jota tukea ja kannustaa, ja jonka puolesta rukoilla.
– Keniassa kummikohteen työntekijä Protas Opati oli ihmeissään, että meidän kehitysvammaisella pojallamme on oma kummilapsi. Kaikilla vierailuilla hän kertoi meistä aina ensimmäisenä sen, Jani sanoo hymyillen.
Omat kummilapset tulivat jo kummiuden alussa perheelle rakkaiksi ja tärkeiksi. Heistä puhutaan paljon ja kummilapsen kuva on jääkaapin ovessa niin Janin ja Raisan kuin Samuelinkin kodissa.
– Aivan kuten siunaamme meidän jo aikuistuneet poikamme, Samuelin ja Danielin joka päivä, rukoilemme myös kummilastemme Israelin ja Aquinasin puolesta, Raisa sanoo.
Videopuhelu Suomeen
Samuel laittoi vanhempiensa matkaan mukaan kortin ja kirjoittamansa englanninkielisen kirjeen. Jalot antoivat sen kummilapselle Aquinasille ja Protas käänsi sen swahiliksi, jonka jälkeen otettiin videopuheluyhteys Suomeen, jotta myös Samuel pääsi juttelemaan kummilapsensa kanssa.
– Hetki oli liikuttava, ja vielä entistäkin koskettavampi, kun huomasimme, että heillä on yhteinen rakas kiinnostuksen kohde, eläintenhoito, Raisa kertoo.
Ruoan tarjoaminen kuuluu kenialaiseen vieraanvaraisuuteen. Janin ja Raisan ei ollut mahdollista jäädä syömään, mutta yllätyksenä Samuelin kummilapsi ojensi Janille elävän kanan! Automatka jatkui kana kyydissä.
Vaikeakulkuisen tien jälkeen saavuttiin Janin ja Raisan oman kummilapsen, vaikeasti kehitysvammaisen Israel-pojan luokse. Jani ja Raisa antoivat tuliaiset ja viettivät aikaa kummilapsen ja hänen läheistensä kanssa. Heille oli rohkaisevaa nähdä, että vaikka lapsi ei pystynyt kävelemään itse, hän sai olla monen sylissä ja hänestä huolehdittiin.
– Oli ilahduttavaa nähdä, että kummatkin kummilapset ovat rakastettuja perheenjäseniä. Näkee, että alueella on tehty pitkään työtä vammaisten lasten ja perheiden hyväksi, Raisa iloitsee.
Kun Jalot tekivät lähtöä, tuttu kotkotus kuului jälleen, kun vierailijoille ojennettiin lahjaksi kana. Matka jatkui kahden kanan kanssa, jotka saivat lopulta hoitopaikan Protaksen luota.
Piilossa katseilta
Jalot pääsivät tutustumaan monipuolisesti kummien tukemaan työhön Keniassa ja heistä oli hienoa nähdä, kuinka sillä on parannettu vammaisten lasten asemaa. Matkalla oli ilo tutustua paikallisiin työntekijöihin, jotka ottivat heidät lämpimästi vastaan.
Jalot kertovat, että monilla alueilla Itä-Afrikassa vammaiset lapset kohtaavat yhä syrjintää, hylkäämistä ja jopa väkivaltaa. Tilanne on erityisen vaikea Kenian rannikkoalueilla, missä erityiskoulut ovat erittäin harvinaisia. Siellä vammaisilla lapsilla on usein huonot olot, kun heitä piilotellaan ja hyljeksitään, koska heidän syntymänsä voidaan nähdä kirouksena. Fida on keskittämässä työtään rannikkoseudulle. Tämän hetkisten suunnitelmien mukaan Jalot muuttavat elokuussa Malindiin, mikäli saavat kannatukset kokoon.
– Rannikkoseutu on äärimmäisen köyhää. Vaikka Malindi on myös turistikaupunki, peltihökkelit alkavat vain 200 metrin päästä rannasta, Jani kuvailee.
Kun lentokoneen renkaat koskettivat maata Malindissa, Janille ja Raisalle tuli voimakas kokemus siitä, että he ovat tulleet kotiin. Tuo tunne säilyi koko rannikkoseudulla olon ajan.
– Ikään kuin juuri nyt olisin siinä paikassa, mihin Jumala on minua koko elämäni valmistellut. Tähän kokemukseen pystyn palaamaan kohdatessani epäilyksiä tai vaikeuksia, Raisa kertoo.
Oma tarina avaa sydämiä
Vieraillessaan pienessä kylässä Malindin pohjoispuolella Jalot kertoivat Samuelin tarinan seurakunnan naisten ryhmässä. Vammaisten määrää alueella on vaikea arvioida, sillä perheet häpeävät asiaa. Oli koskettavaa, kuinka omakohtainen tarina avasi sydämiä.
– Puheemme jälkeen neljä naista kertoi, että heillä tai heidän lähipiirissään on vammainen lapsi, Jani kertoo.
– On helpompi kertoa vammaisesta lapsesta, kun kuulee meidän tarinamme. Meillä on Samuelin lupa sen kertomiseen. Käypä hän itsekin sitä välillä kertomassa esimerkiksi kouluissa Suomessa, Raisa jatkaa.
Jani ja Raisa haluavat työllään ja oman elämänsä esimerkillä viestiä jokaisen ihmisen ainutlaatuisesta arvosta. He haluavat olla nostamassa kehitysvammaisten asemaa Keniassa ja tavoittaa erityisesti niitä kansoja, joita evankeliumi ei ole vielä saavuttanut. Heidän omassa elämäntarinassaan Jeesuksen antama toivo ja hyvä sanoma ovat vahvasti läsnä.
