Hannu Happonen 
Fida pääsi haastattelemaan rauhannobelisti Denis Mukwegea Kongon demokraattisessa tasavallassa. Hän taistelee seksuaalista väkivaltaa kokeneiden naisten ja lasten puolesta. Mukwege toimii Fidan Eväät elämään -kampanjan suojelijana.
Olin kuullut Panzin sairaalasta paljon hyvää. Fidan kumppani, kongolainen helluntaikirkko CEPAC, on tukenut sairaalaa, jossa hoidetaan raiskausten uhreja. Lääkäri Denis Mukwege on tehnyt vuosien varrella yhteistyötä myös fidalaisten kanssa. Tapaan tuoreen rauhannobelistin hänen toimistossaan Panzissa.
Vierailen vuodeosastolla, jonne on sijoitettu seksuaalisen väkivallan uhreja. Osa naisista makaa sängyissä, osa istuu sisäpihan penkeillä. Erään naisen silmät tuijottavat suoraan minuun ja tuntuu, kuin katse porautuisi sisimpääni. Jotkut katsovat eteensä lasittunein silmin. Koetut kauhut ovat saaneet heidät sulkeutumaan kuoreensa, kuin elämä olisi imaistu heistä ulos.
Mietin vaivautuneena, mihin katsoisin. Miehet ovat raiskanneet näitä naisia, vieneet heiltä ihmisarvon. Täällä koen syyllisyyttä siitä, että olen mies.
Parantajan kutsu
Lääkäri Denis Mukwege sai rauhannobelin työstään äärimmäistä väkivaltaa kokeneiden naisten ja lasten hyväksi.
Mukwege vaikuttaa kohteliaalta ja nöyrältä. Hän ei näytä vähääkään kiireiseltä, vaikka näen hänen haastattelun jälkeen vetävän hanskoja käsiinsä seuraavaa leikkausta varten.
Kun Denis Mukwege oli kahdeksanvuotias, hän tarkkaili pastorina toimineen isänsä työtä, kun tämä rukoili sairaiden puolesta. Pieni poika päätti, että hänestä tulee lääkäri, joka tarjoaa parasta hoitoa. Mukwege on itse myös helluntaipastori ja viiden lapsen isä.
Denis Mukwege perusti Panzin sairaalan alunperin synnytssairaalaksi vuonna 1999 Bukavun kaupunkiin. Idean synnytyssairaalasta hän sai työskennellessään vaikeissa oloissa Lemeran taisteluiden keskellä Mirja ja Veikko Reinikaisen, Fidan ja helluntaiseurakuntien lähetystyöntekijöiden, kanssa. Veikko työskenteli Lemerassa kirurgina ja Mirja hoitajana sekä kouluttajana. Reinikaiset perehdyttivät nuorta Mukwegea jo 80-luvulla ja auttoivat Panzin alkuvaiheissa.
Tehokas sota-ase
Panzin alkuvuosina Mukwege huomasi, miten valtava tarve Itä-Kongossa on seksuaalista väkivaltaa kokeneiden hoidolle. Raiskattuja naisia alkoi ilmestyä sairaalaan, ja vuosien varrella Panzissa on hoidettu arviolta 50 000 seksuaalisen väkivallan uhria.
On arvioitu, että Kongossa raiskataan 48 naista joka tunti, yli tuhat naista päivässä. Maassa on käyty sissisotia vuosikymmenten ajan. Raiskaus on sota-ase, halpa ja tehokas keino tuhota ihmisyys.
– Naiset ovat yhteisöjen avain, ja jos heidät tuhotaan, kaikki kaatuu. Haavoittuneet kehot, sydämet ja mielet tarvitsevat hoitoa. Autamme palauttamaan ihmisyyden, Mukwege toteaa.
– Harvat raiskaajat tuodaan oikeuden eteen. Kun väkivallasta vaietaan, luodaan rankaisemattomuuden kulttuuri. Silloin ihmiset voivat kuvitella, että kaikki on sallittua, Mukwege kommentoi turhautuneena maansa kaaostilaa.
Kongon hallinto on jatkuvien konfliktin jäljiltä heikkoa.
Häpeän kulttuuri on murrettu
Mukwegen työ on saanut runsaasti julkisuutta ja nostanut naisten kärsimykset Kongossa julkiseen keskusteluun. Ehkä siksi seksuaalista väkivaltaa kokeneet uskaltavat yhä useammin hakeutua hoitoon. Mukwegen mukaan naiset eivät enää vaikene häpeissään.
– Yhä useampi nainen hakee apua ajoissa, ja pystymme hoitamaan sukupuolitaudit, tulehdukset ja vammat. Vielä kymmenen vuotta sitten naiset tulivat lääkäriin liian myöhään, Mukwege kertoo.
Denis Mukwege sanoo oman panoksensa olevan pientä sen rinnalla, mitä Kongon naiset tekevät päivittäin kärsivän kansansa puolesta.
– Miten voisin itse luovuttaa samalla, kun naiset nousevat taistelemaan oikeuksiensa puolesta? Vaikka yhteiskunta kohtelee naisia huonosti, he uskaltavat puhua.
Mukwege painaa päänsä alas ja huokaa. Hän kertoo, että raiskattujen lasten määrä nousee Kongon demokraattisessa tasavallassa.
– Kun aloitin työni Panzissa, potilaat olivat pääosin aikuisia. Viimeisten viiden vuoden aikana olen hoitanut yhä enemmän lapsia, jopa vauvoja, Mukwege kertoo surullisena.
Luovuttaisiko Jumala?
Jaksaako Mukwege itse uskoa vielä parempaan?
– Jos muistan tuoda Jumalan kaikkeen mitä teen, niin kyllä. Kun kuulen naisten tarinoita, voin lannistua. Mutta mitä Jeesus tekisi tässä tilanteessa, luovuttaisitko Hän? Mitä Hän sanoisi naiselle, joka itkee epätoivoisena ja kaipaa vain kuulla, että joku rakastaa häntä.
Mukwege on saanut työssään nähdä lukuisia ihmeitä, kun runneltu nainen löytää uuden toivon.
– Heistä tulee todellinen muutosvoima yhteisöissään! Naisista, jotka nousevat ja sanovat, että raiskaaja yritti nujertaa minut, mutta ei onnistunut.
Lopuksi kysyn Denis Mukwegelta, mitä terveisiä hän haluaa lähettää Suomeen.
– Maailma on päättänyt olla hiljaa Kongon kärsimyksistä. Haluaisin pyytää suomalaisia muistamaan Kongon kansaa. Me kärsimme ja maailma on sulkenut silmänsä! Pyydämme teitä avaamaan silmänne. Kukaan ei voi sanoa, ettei tiedä mitä Kongossa tapahtuu, Mukwege sanoo.
Artikkeli on julkaistu Fida-lehdessä 1/2019
