Monet vammaiset ihmiset Tansaniassa eivät edelleenkään pääse kouluun, töihin tai terveydenhoitoon. Kahdeksan suomalaista kansalaisjärjestöä tekee yhteistyötä paikallisten kumppaneiden kanssa rakentaakseen yhteiskuntaa, jossa jokaisen ääni kuuluu ja oikeudet toteutuvat. Työtä tuetaan Suomen kehitysyhteistyövaroin.
Kansainvälistä vammaisten päivää vietetään 3. joulukuuta muistutuksena siitä, että vammaisille ihmisille tulee taata täysimääräinen, arvokas ja yhdenvertainen osallistuminen yhteiskuntaan.
Yli viidelle miljoonalle tansanialaiselle vammaiselle yhdenvertaisuus ja osallisuus eivät ole vain etäisiä tavoitteita. Heille kyse on käytännön mahdollisuudesta päästä kouluun tai saada töitä ja terveyspalveluja – mahdollisuudesta elää arvokasta elämää ilman syrjintää.
Vammaisten asemaa on parannettu Tansaniassa viime vuosina sekä kansallisin toimin että kansainvälisellä tuella. Maa ratifioi YK:n vammaissopimuksen vuonna 2009, ja sen pohjalta on kehitetty vammaisten oikeuksia turvaavaa lainsäädäntöä.
– Sopimuksen käytännön toimeenpano on kuitenkin vielä pahasti kesken, kertoo Abiliksen maakoordinaattori Rafiki Msafiri.
Noin puolet vammaisista lapsista ei pääse kouluun, vammaisten työllisyysaste on hyvin matala, ja apuvälineiden sekä terveyspalvelujen saatavuus on rajallista erityisesti maaseudulla.
Taloudellinen syrjäytyminen, vammaisten ja vammaisjärjestöjen heikko osallistuminen päätöksentekoon sekä kielteiset asenteet ja ennakkoluulot rajoittavat vammaisten oikeuksien toteutumista.
Ratkaisuiksi Rafiki Msafiri ehdottaa kannustimia vammaisten työllistymiseksi sekä lisää panostusta päätöksentekoon osallistumiseen niin hallinnon tasolla kuin vammaisjärjestöissä.
Suomalaiset kansalaisjärjestöt työskentelevät yhdessä tansanialaisten kumppaniensa kanssa tilanteen muuttamiseksi monilla elämän osa-alueille.
Suomen Tansanian-suurlähettilään Theresa Zittingin mukaan suomalaiset kansalaisjärjestöt tekevät vaikuttavaa ja tärkeää työtä.
– Yhteistyö paikallisten kumppanien kanssa mahdollistaa kontekstisidonnaisen kehitysyhteistyön toteuttamisen niin, että se vastaa konkreettisesti esimerkiksi juuri moniin vammaisinkluusion haasteisiin Tansaniassa, Zitting kertoo.
Terveyspalveluja edistävä työ murtaa ennakkoluuloja
Järjestöt keskittyvät erityisesti terveyspalveluiden saatavuuden parantamiseen. Tarkoituksena on vähentää ennakkoluuloja, syrjintää ja muita vammaisten palveluihin pääsyä vaikeuttavia tekijöitä.
Palveluja on paitsi vaikea saada mutta myös kohdentaa oikeille ihmisille, sillä monet eivät edes halua tunnustaa omaa tai perheenjäsenensä vammaisuutta. Erityisesti vammaiset naiset kohtaavat myös väkivaltaa, jota harvoin uskalletaan raportoida.
Tästä syystä järjestöt vahvistavat vammaisten tietoisuutta omista oikeuksistaan ja tarjoavat koulutusta terveydenhuollon ammattilaisille.
Yksi esimerkki tästä työstä on Suomen Lähetysseuran ja Fidan yhteistyökumppaneidensa kanssa julkaisema käsikirja, joka kokoaa hyviä käytäntöjä vammaisten naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden tarjoamiseksi.
Käsikirja on ensimmäinen laatuaan Tansaniassa ja se ohjaa terveydenhuollon ammattilaisia tarjoamaan saavutettavia ja kunnioittavia palveluja vammaisille naisille ja tytöille.
Ennen koulutuksia olin ujo enkä tiennyt paljoakaan kehostani tai oikeuksistani.
Christina, Tansania
Mafingan kaupunkineuvoston lisääntymis- ja lasten terveyden koordinaattori Rebeth Mdong’ala kertoo, että monet vammaiset nuoret ovat pitkään jääneet palveluiden ulkopuolelle. SOS-Lapsikylän tuella on luotu osallistavampi ympäristö, jossa jokainen nuori, kyvyistään riippumatta, voi saada oikeaa tietoa ja palveluita.
Kouluvierailut ja liikkuvat terveysklinikat ovat auttaneet tavoittamaan enemmän vammaisia nuoria ja tarjoamaan heille heidän tarvitsemansa tuen.
Myös nuorten omat kokemukset kertovat työn merkityksestä. Christina kuvaa muutosta omassa elämässään:
– Ennen seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä koulutuksia olin ujo enkä tiennyt paljoakaan kehostani tai oikeuksistani, enkä tiennyt, kenelle voisin puhua huolistani. Nyt minulla on varmempi tunne tehdä hyviä päätöksiä ja voin jakaa oppimani asiat myös ystävilleni.
Koulutus kuuluu kaikille
Toinen suomalaisten järjestöjen työn painopiste on vammaisten lasten ja nuorten koulunkäynnin tukemisessa. Koska asenteet vammaisia kohtaan ovat Tansaniassa usein kielteiset, monet vanhemmat eivät edes tule ajatelleeksi, että lapsi pitäisi laittaa kouluun. Tästä syystä asenteiden muuttamiseen tähtäävä työ on tärkeää.
Asenteiden muutosta tarvitaan myös kouluissa, kuten nyt jo aikuistuneen Jonathanin esimerkki osoittaa.
Järjestöt kouluttavat myös opettajia osallistavien opetusmenetelmien käytössä sekä tukevat kouluja osallistavien oppimisympäristöjen rakentamisessa.
Työ tuottaa hiljalleen tulosta. Arushan alueella kuurojen koulutusta edistävän Finnish Special Education in Africa ry:n työn myötä kuurojen lasten koulunkäynti on lisääntynyt ja parempien opetusmenetelmien myötä oppimistulokset ovat merkittävästi kohentuneet.
Merkittävin tulos on kuitenkin ollut asenteiden muuttuminen niin oppilaitoksissa kuin ympäröivässä yhteiskunnassa sekä esteettömyyden ja saavutettavuuden paraneminen toisella asteella.
Kun aiemmin kuuroja pidettiin vähempilahjaisina, nyt heidät vihdoin nähdään tasavertaisina muiden kanssa.
Taloudellinen itsenäisyys avaa ovia osallisuuteen
Vaikka Tansanian laki edellyttää suurilta ja keskisuurilta yrityksiltä vammaisten palkkaamista, alle prosentilla tansanialaisista vammaisista on virallinen työsuhde. Työllistymistä estävät paitsi ennakkoluulot ja syrjintä, myös koulutuksen ja apuvälineiden puute.
Suomalaiset kansalaisjärjestöt edistävät vammaisten ihmisten taloudellista itsenäisyyttä. Koulutus, tulonhankintamahdollisuuksien tarjoaminen ja tuki yritysten perustamiseen on parantanut vammaisten mahdollisuuksia ansaita tuloja perheilleen.
Kun vammaisten taloudellinen panos perheiden ja yhteisöjen talouksiin kasvaa, heidät myös hyväksytään paremmin osaksi yhteisöjä.
– Aiemmin muut epäilivät kykyäni elättää perheeni ja suhtautuivat minuun muutenkin varauksella, kertoo jalkansa moottoripyöräonnettomuudessa menettänyt Felix.
Diakonissalaitoksen mufindilaisen yhteistyökumppanin koulutuksiin osallistuttuaan Felix perusti oman yrityksen, joka keskittyy matkapuhelinten korjaamiseen.
– Yritykseni on menestynyt hyvin. Minulla on perhe ja asumme mukavasti. Myös yhteisön suhtautuminen on muuttunut – nyt minut nähdään yhtenä muista.
Myös Jonathanin tarina vei kohti uusia mahdollisuuksia.
Suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen verkosto Tansaniassa edistää vammaisten henkilöiden oikeuksia ja osallisuutta. Verkoston toiminta keskittyy vammaisten henkilöiden taloudelliseen itsenäisyyteen, inklusiiviseen koulutukseen, sukupuolten tasa-arvoon ja syrjittyjen ryhmien tukemiseen.
Yhteistyön avulla järjestöt vahvistavat vaikuttavuuttaan, jakavat resursseja, tukevat paikallisia kumppaneita ja kansalaisjärjestöjä sekä vähentävät vammaisuuteen liittyvää stigmaa. Tavoitteena on rakentaa osallistavampi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta, jossa vammaisten henkilöiden ihmisarvo ja oikeudet toteutuvat.
Verkostoon kuuluvat Abilis-säätiö, Suomen Lähetysseura, Fida International, Finnish Special Education in Africa ry, Diakonissalaitos, SOS-Lapsikylä, Vammaiskumppanuus sekä Kehitysvammaliitto.
