Näin muutosta mitataan – monitorointi todentaa, että apu menee perille

Meneekö apu todella perille? Ja miten kehitysyhteistyön aikaansaamaa muutosta voidaan mitata luotettavasti? Tervetuloa mukaan monitorointimatkalle Kongon demokraattiseen tasavaltaan.

Kehitysyhteistyö ei ole vain unelmaa paremmasta maailmasta, vaan ennen kaikkea tekoja, jotka näkyvät ihmisten arjessa ja joiden vaikutukset voidaan mitata ja todentaa.

On tärkeää varmistaa, ettei hyvä tarkoitus jää vain suunnitelmiksi paperille, vaan että muutos todella näkyy ihmisten arjessa.

Siksi kehitysyhteistyöhön kuuluu olennaisena osana monitorointi eli hankkeiden systemaattinen seuranta. Sen avulla varmistetaan, että työ etenee oikeaan suuntaan, opitaan toimimaan entistä vaikuttavammin ja tehdään tulokset näkyviksi niin paikallisille yhteisöille kuin tukijoillekin.

Matkustin monitorointimatkalle Kalemieen, Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa sijaitsevaan kaupunkiin, jossa olemme tehneet kehitysyhteistyötä jo usean vuoden ajan. Kalemie levittäytyy suuren Tanganyika-järven rannalle, ja alueella näkyvät yhä tuoreen, järkyttävän konfliktin jäljet. Moni kantaa väkivallan aiheuttamia traumoja mielessään ja kehossaan.

Kaupunki ja sen lähikylät tarjoavat suojaa myös maan sisäisille pakolaisille, jotka ovat paenneet kauempana riehuvaa sotaa. Matkani ajalle oli suunniteltu lukuisia tapaamisia, palavereja ja haastatteluja sekä muutama koulutus. Tarkoituksena oli kuunnella ja nähdä, mitä yhteistyö eri toimijoiden kanssa on käytännössä mahdollistanut.

Luottamusta, oppimista ja yhdessä kuljettua matkaa

Monitorointi toimii ikään kuin kehitysyhteistyön kompassina ja turvaverkkona. Sen avulla arvioidaan, tehdäänkö oikeita asioita ja syntyykö työstä todellista, kestävää muutosta. Samalla se rakentaa luottamusta yhteisöjen, viranomaisten ja hanketoimijoiden välille. Kun tieto kulkee avoimesti ja havainnoista keskustellaan yhdessä, syntyy yhteinen suunta ja jaettu ymmärrys siitä, mihin työtä kannattaa viedä.

Monitorointi on myös oppimista: pysähtymistä, kuuntelemista ja rohkeutta muokata toimintaa saadun palautteen perusteella. Tämän ymmärtää parhaiten paikan päällä, kun näkee ja kuulee työn vaikutukset omin silmin.

Eräänä päivänä ajelimme kuoppaista ja pölyistä tietä pitkin maaseudulle. Kalemien laitamilla olevassa kylässä tapasimme säästö- ja lainaryhmän, joka on kokoontunut viikoittain jo neljän vuoden ajan. Ryhmän tavoitteena on auttaa kyläläisiä säästämään yhdessä rahaa elintärkeisiin tarpeisiin. Aluksi ryhmäläiset saivat ohjausta toiminnan käynnistämiseen, ja vähitellen osaaminen vahvistui niin, että heidän esimerkkinsä johdosta kylään on syntynyt jo kolme uutta säästöryhmää.

Ryhmän jäsenet kertoivat konkreettisista muutoksista arjessaan. Perheiden talous on kohentunut, ja lasten koulumaksut saadaan nyt maksettua säännöllisesti. Useat naiset ovat voineet aloittaa pientä yritystoimintaa säästöjen turvin. 

He totesivat, että tämä on äärimmäisen tärkeää heille, kouluttamattomille naisille, jotta he voivat olla tuomassa tuloja perheelleen.

Yhteisö oli käyttänyt säästöjä myös koko kylän hyväksi. Varoilla oli autettu esimerkiksi haavoittuvassa asemassa olevia perheitä, joilla ei ole ollut varaa sairaalamaksuihin. Tällaiset kertomukset tekevät kehitystyöstä elävää ja muistuttavat, että muutos on paljon enemmän kuin tilastoja tai pidettyjen koulutusten määrää.

Tilastoja, tapaamisia ja konkreettista muutosta

Monitorointi on jatkuva prosessi, joka kulkee hankkeen rinnalla. Se yhdistää määrällistä tietoa, laadullisia havaintoja ja ihmisten omia kokemuksia.

Käytännössä tämä tarkoittaa vierailuja ihmisten luona, keskusteluja, tilastojen seuraamista ja dokumenttien läpikäyntiä.

Yksi monitoroinnin tärkeimmistä osista on tapaaminen paikallisviranomaisten kanssa. Tällä matkalla istuimme alas useiden aluehallinnon ja viranomaistahojen edustajien kanssa ja kuulimme heidän näkemyksiään työn vaikutuksista. Kyse ei ole vain palautteen keräämisestä, vaan pitkäjänteisestä luottamuksen rakentamisesta.

Alueen poliisipäällikkö kuvasi, miten väkivallan vastainen työ on muuttanut toimintatapoja. Poliisit osaavat nyt ohjata seksuaalista väkivaltaa kokeneet naiset myös psykososiaalisen tuen piiriin, jota on yhteistyön myötä alettu tarjota poliisisairaaloissa. Samalla poliisin oma työote on muuttunut entistä oikeusperustaisemmaksi.

Myös kouluissa muutos näkyy. Kouluviranomaisten mukaan eri heimoista tulevat lapset viihtyvät nyt paremmin yhdessä ja menestyvät opinnoissaan aiempaa paremmin. Taustalla on kouluissa käynnistetty rauhankerhotoiminta, joka on lisännyt ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta niin lasten kuin aikuisten keskuudessa.

Tiedon tarkistus – useiden näkökulmien voima

Arviointiin kuuluu usein myös tiedon tarkistamista useasta lähteestä. Se tarkoittaa, että samaa asiaa tarkastellaan esimerkiksi yhteisöjen kertomuksista, viranomaisten asiakirjoista ja hanketoimijoiden omista havainnoista. Kun nämä lähteet tukevat toisiaan, voidaan muutoksesta olla varmoja. Jos taas tiedot eroavat, se on merkki siitä, että on syytä pysähtyä tutkimaan tilannetta tarkemmin. Kyse ei ole epäluottamuksesta, vaan varmuuden rakentamisesta. Tavoitteena on ymmärtää todellisuus mahdollisimman tarkasti ja rehellisesti.

Poliisin kertomus toimintatapojen muutoksesta sai vahvistusta myös seksuaalista väkivaltaa kokeneiden nuorten tyttöjen tukiryhmässä. Tytöt kertoivat, että paikallisen poliisisairaalan tarjoama tuki on auttanut heitä löytämään keinoja jatkaa elämää ja oppia rakastamaan väkivallan seurauksena syntynyttä lasta. Toivo arjessa on lisääntynyt. He ovat myös päässeet osaksi oikeusprosesseja, ja perheet ovat ottaneet heidät takaisin kotiin hylkäämisen ja häpeän sijaan.

Kestävää muutosta ja parempaa tulevaisuutta

Kehitysyhteistyö on pitkäjänteistä työtä, ja siksi myös muutosta seurataan vuosien ajan. Pitkä seuranta kertoo, säilyvätkö tulokset hankkeen päättymisen jälkeen. Onko säästöryhmä yhä aktiivinen? Käyvätkö lapset edelleen koulua ja oppivatko he siellä? Onko yhteisön asenneilmapiiri pysyvästi muuttunut niin, että kaikki kokevat olevansa hyväksyttyjä ja turvassa?

Tällaiset kysymykset auttavat ymmärtämään, mitkä toimintatavat todella juurtuvat ja mitkä tarvitsevat vielä tukea. Lopulta kyse on siitä, syntyykö muutosta, jonka omistajuus on paikallisilla ihmisillä ja joka kantaa ilman ulkopuolista hanketukea. Se on kehitysyhteistyön todellinen testi.

Monitorointi ei siis ole vain raportointia. Se on luottamuksen rakentamista, jatkuvaa oppimista ja yhteistä matkaa kohti muutosta. Se on kykyä nähdä sekä suuret linjat että arkiset yksityiskohdat, kuunnella ihmisiä ja kerätä todisteita siitä, että muutos on todellista. Se muistuttaa, että kehitysyhteistyö ei ole vain lupaus paremmasta tulevaisuudesta, vaan askel askeleelta yhdessä todennettava matka kohti sitä.

Työtä tuetaan Suomen kehitysyhteistyövaroin sekä kummien ja lahjoittajien tuella.